Yhden äidin valitusvirsi

Äidit on varmasti maailman parhaita syyllistämään itseään ja tuntemaan riittämättömyyttä. Aina pitäisi jaksaa tehdä enenmän ja pystyä parenmaan.
Tiedän että kukaan ei odota minulta täydellisyyttä. Paitsi minä. Asetan itselleni mahdottomia tavoitteita ja jos en pysty täyttämään niitä olen ihan paska.

Pieni tyttöni on tietysti listalla ensimmäisenä. Hänestä pitäisi pitää hyvää huolta. Ei hyvää, parasta. Mutta en selvästikkään tee niin.
En tarjoa tarpeeksi terveellistä ruokaa, meillä ei tehdä mitään luomuruokaa tai vältellä lisäaineita. Paska mutsi.

Ja entäs kaikki tuttipullot, tutit ja muoviastiat. Joissakin niissä on syöpää aiheuttavaa ainetta. Enkä ole perehtynyt tähän asiaan sen kummenmin. Myös leluissa ja jopa rattaissakin on jotain vaarallisia aineita. En tiedä niistäkään mitään! Paska mutsi.

Pitäisi ulkoilla enenmän. Ulkona sataa taivaantäydeltä lunta joten paska mutsi päätti, että tänään ei mennä ulos.

Kodin pitäisi olla aina siisti. Ja näyttää samalta kun sisustuslehden kannessa. Tänään kun vihdoin sain Mimin päikkäreille, pääsin suihkuun. Ihanan rentottavaa eikös? Ei. Samalla kun hoitoaineet oli päässä vaikuttamassa oli pakko mopata lattia, hammasharja suussa. Siivota ylimmääräinen roina kaappeihin ja hinkata tahrat vaatteista. Silti ei riitä. Aina on liian sotkuista. Nytkin keittiössä lojuu kahdenpäivän tiskit. Nyt olisi hyvä hetki hoitaa ne, mutta istunkin koneella. Paska mutsi.

Tunnen itseni rupsahtaneetsi ja lihavaksi. Pitäisi panostaa enenmän ulkonäköön ja kuntoilla. Mutta en jaksa. Aina kun Mimi käy yöunille olisi hyvin aikaa jumpata, mutta mitä mä teen. Katselen tv:tä ja olen koneela! Pitäisi pukeutua aina nätisti. Mutta kun kukaan ei näe kuljen legginseissa joissa on 5cm kokoisia reikiä. Myös  Mimillä pitää olla aina nätit vaatteet. Ja puhtaat. Jos en jaksa vaihtaa niitä jokaisen tahran jälkeen olen paska mutsi.

Pitäisi aina olla hyvällä tuulella, ei saa menettää hermoja. Mutta entä kun menettää ne. Ja huutaa. Kuinka paska mutsi voikaan olla. Ei niin käy usein, mutta joskus kuitenkin. Sitten itketään kilpaa molemmat.

Miten sitä osaisi tyytyä vähempään. Odotan itseltäni liikoja, tiedän. Yksi ihminen ei voi tehdä kahden ihmisen edestä töitä. Mutta on pakko. Muuten olen paska mutsi.

Älkää käsittäkö väärin. Olon oikeasti onnellinen. Ja tyytyväinen elämääni juuri sellaisena kun se on. Välillä on vain mielimassa ja pakko vähän avautua.