keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Mimin Lempparit

Mimin lempi ulkopuuha on nyt lumileikit. Yritetään pyöritellä lumipalloja tai muuten vaan kasataan, kaivetaan ja heitellään lunta.


Lempi puuhasisällä vaihtelee. Mutta jonkin sorkin leikkiähän se aina on. Nyt koviajuttuja leikeissä on mm. keittiöleikit ja maatila dublot.


Lempi arkiasu on ME&I Sammakko tunika. Minä en tykää, tunika on liian pitkä ja näyttää yöpaidalta. Tätä käytetään lähinnä vain kotona.


Lempi kyläilyasu on varmaankin tämä Hello Kitty painotteinen asu.


Lempi kengät ovat ehdottomasti kumpparit! Näillä tallustellaan myös kotona joka päivä.


Lempi ilme.
Kunnon virnistys hymy!


Lempi musiikki.
Ti-ti nallet!


Lempi nukkuma-asento


Lempi välipala
Riisipiirakat ja päälle paljon voita ja juustoa.


Lempi ystävä
T:n tyttö, nöpö.


Lempi herkku.
Muumitikkari! Aina kun Mimi saa valita namipäivä naminsa, niin se nappaa muumitikkarin.


Lempi lelu.
Tämä oli aika vaikea! Mimillä on paljon rakkaita pupu ja nalle puhmoleluja jotka pitää saada aina mukaan sänkyyn. Mutta niillä harvemmin leikitään.
Lempi leikki lelu vaihtelee viikottain. Nyt lähipäivinä se on ollut Siili peli.


Lempiruoka.
Ranskalaiset. Ja ennen kun joku alkaa kitistä, että onpas meillä epäterveellinen ruokavalio niin ei ranskalaiset kuulu meidän ruokalistaan kun kerran tai pari kuussa. Mutta sillon kun sitä saa, niin Mimi kyllä vetää niitä kun viimeistä päivää :D


Lempi kirja on minun vanha aapinen.
Mimi osaa lukea sanat AI ja UI :D


Meillä ei ole pyörinyt DVD:t sen jälkeen kun meillä on alkanut näkyä Juniori kanava. On hirveän vaikea sanoa mikä sieltä olisi lempi piirretyt, kun tyttö pomppii riumusta tuli sieltä mitä tahansa :D Jopa mainoskatkot on mieleisiä!


Lempi eläin on HAUVAAA! 


Lempi väri. Tämäkin oli vähän vaikea. Luulen, että se voisi olla punainen? Ainakin punaiset tavarat tuntuu usein olevan mieluisia.


maanantai 27. helmikuuta 2012

Kalusteita

Jos jollakin on suunnitelmissa ostaa uusia mööpeleitä kotiinsa, niin kannattaa käydä vierailemassa Kalustehuoneessa

No saahan sitä oman murun yritystä vähän mainostaa?

Gina pöytä, St Tropez tuolit.

Rakastan tätä ruokalu ryhmää! Ja mä olen päättynyt, että joku päivä tämä tulee meille :)<3

Ja sitten kaikkea muuta ihanaa, mitkä kelpuuttaisin meille vaikka heti!

Columbia sohvat
 Nää sopisi täydellisesti isoon lasitettuunparvekkeeseen. Miksihän meille ei ole sellaista? :D

Bali sänky

Gina vitriini ja tv-taso
Heidi Vuodedivaani
Tällänen samanlainen meillä onki, mutta eri kankaalla.

Yritys on vielä nuori ja tuotevalikoima kasvaa kokoaika. Kannattaa siis tulevaisuudessakin vierailla sivuilla jos nyt ei mitään mielestä löytynyt.
Maksu tapoja on monia, myös lasku ja osamaksu!

perjantai 24. helmikuuta 2012

Ilman sinua?

Tänä aamuna, kun kello lähestyy seitsemää. Herään kun kurkkuani kuivaa niin, että ihan sattuu. Nenätukossa ja koko yö hengitelty suu auki. Tekisi mieli nousta ja juoda lasi vettä. En kuitenkaan viitsi nuosta kun tiedän, että hetkenpäästä pieni tyttöni herää kuitenkin. Nousen sitten.
Ainiin.
Pieni tyttöni ei herääkkään tänään saman katon alla minun kanssani. Miten saatoin unohtaa?

Miten sitä voikaan ikävävoidä toista niin paljon, vaikka vain hetki oltiin erossa?
Miten sisällätöntä elämäni olisikaan ilman sinua?

Eilen vietettiin T:n kanssa "laatuaikaa."
Olimme syömässä ravintolassa ja kiertelemässä kaupoissa. No olihan se ihanaa, kun sai kerrankin syödä rauhassa ja katsella kaupassa muutakin kun lapsen perään.
Mutta kotiin tultua, sen niin huomasi. Jotain vaan puuttuu.

On se vaan niin ihanaa, että suuri minä olen saanut noin mahtavan pikku tytön. Tytön joka saa minut raivonpartaalle, mutta saa minut myös pakahtumaan rakkaudesta.

Tänään oli niin ihana hakea Mimi hoidosta. En varmaan ikinä ole kuullut niin kirmukasta kiljaisua: Äitiiiiii!

Sitten kotona muistin myös miksi minulle oli tärkeää saada vähän lomaa tästä rakkauspakkauksesta. 
Alkoi taas melkoinen kiekku ja kitinä joka asiasta! :D

Olis se elämä kyllä niin tylsää, ilman tuota pientä äkäpussia<3

torstai 23. helmikuuta 2012

Me ollaan vaan ja hölläillään

Huh.
Olen ollut viime päivät ihan poikki. Väsynyt ja huonolla tuulella. Mimillä tota uhmaa pukkaa, joka asiasta pitää väittää vastaan, kitistä ja kiukutella.

Oonko nyt ihan kauhee, kun sanon: Ihanaa, viettää vapaa ilta lapsesta!


Minä ehdotin T:lle, että tänään sitten maalataan noi meidän olohuoneen kalusteet (vitriini, tv-taso ja seinähylly) valkoisiksi! Ideani ei kuitenkaan kelvannut, vaan T olisi sitä mieltä, että me mennään vaikka keilaamaan.

Saapa nähdä sitten, mitä keksitään. Mulle se on oikeastaan aika sama. Kunhan saa vain hetken höllätä.
Sitten jaksaa olla taas supermami! :D


PS. Käykäähän vielä laittamassa kuvaideoita siihen Mimin Lempparit - haasteeseen!

maanantai 20. helmikuuta 2012

Vaatteita ja Aatteita

Vihdonkin täällä ollaan terveistä, tai no mitä nyt vähän nokka vuotaa meillä kummallikin. Mutta tarpeeksi terveitä, että voidaan ja jaksetaan tehdä taas kaikkea. 
Aamulla oltiin menossa avoimeenpäiväkotiin, mutta sitä ei ollutkaan tänään. Mimi parka oli tosi pettynyt ja vetäisi pienet itkupotkuraivarit siinä sitten :)

Eilen oli ihan hullu lumimyrsky ja tänään on taas ollu niin kaunis ilma! 

Lunta on tullut ihan kamalasti, kyllä käy ihan urheilusta kun yrittää lykkiä rattaita tuossa lumisohjossa! Hauskaa on myös kun huomaa, että kävelykatu josta olit ajatellut mennä onkin kadonnut täysin lumen alle.




Kun tyttö oli päikkäreillä, minä aloitin yhden vaate projektin.


Kävin läpi Mimin vauva vaatteita, niitä rakkaita joita pitää säilyttää.
 Niitä vaan on kertynyt melkoinen määrä. Eikä näidän säilyttämiseen ole mitään järkevää syytä. Toki muuteman ihanan haluaa säilyttää ihan muistoksi. Ja sitten jos joskus tulee lisää vauvoja niin voi  uusiokäyttää. Mutta kun niitä vauvoja ei näillä näkyminen lähi vuosina tule. Ja sitten jos joskus tulee kuinka todennäköistä, että nämä vaatteet enään miellyttäisi silmää?
Siksi pakotin itseni karsimaan tätä kokoelmaa. 


Mutta kun se on niin vaikeaa! Jokaiseen vaatteeseen liittyy muistoja. 
Haikein mielin sain kasattua pienen pinon vaatteita, jotka lähtevät eteenpäin.
*Nyyyh*

Samalla kuvasin myös jotain meidän ihania vauva-vaatteita. Kuvista niiden ihanuus ei pääsi välittymään niin hyvin, koska kuvista ei saa käsitystä miten pieniä ne vaatteet oikeasti on! Miten tuo iso riiviö on joskus voinut olla niin pieni?

Mekko joka on ollut päällä ristiäissä ja 1v. synttäreillä :)
Ensimmäiset vauvan vaatteet mitä ostin Mimille.
Takki joka on niin pieni, että sen voisi pukea vaikka nukelle ja meidän lempi mekko.

Olen joskus aikaisemmin esitellyt näitä vauva-ajan vaatteita täällä. Mutta kun niitä on vaan niin ihana hypistellä ja muistella niitä vauva-aikoja<3

Mini-Mimi<3

Lemppari-HAASTE

Me saatiin tällänen kiva haaste Päiväni mun, Iralta. Kiitos <3

Haasteen ideana on esitellä perheen lapsen leppari juttuja.
Lukijoiden tehtävänä on siis jättää kommenttiboksiin viestiä esim. 
"Mimin lempi ruoka"

Me sitten kuvaillaan näitä teidän ehdottamia lemppari juttuja ja esitellään ne
Sunnuntaina 26.2
Eli siihen saakka, voi pistää lemppari kuva ideoita tulemaan!
 
 
Pistäkää paljon ideoita tulemaan, niin saadaan tehtyä kiva postaus Mimin lemppareista :) 

lauantai 18. helmikuuta 2012

P*ska tyttöystävä

Muru ilmoitti lähtevänsä tänään käymään baarissa, näkemässä kaveriaan.
Mua alkoi heti ärsyttämään pelkkä ajatuskin! Eikö niitä kavereita voi koskaan nähdä muualla kun baareissa? Juurihän sä olit koko viimeviikonlopun ryyppäämässä!

En voi kieltää aikuista ihmistä lähtemästä. Mutta voin heittäityä hankalaksi, mököttää ja ladella ehtoja. Tosi kypsää? Esitin mm. idean siitä että, niin paljon kun hänellä menee rahaa baareissa, minä saan saman verran rahaa säästöön. (Oikeasti tää oli mun mielestä hyvä idea!)

Todellisuudessa minua taitaa ärsyttää se vapaus mikä T:llä on. Voi vaan lähteä, sen enenpään miettimättä. Jos minä lähden jonnekkin ilman lasta, sitä suunnitellaan yleensä kuukausi etukäteen. Enkä ole aikoihin edes ollut missään. Eikä mulla olisi nyt edes varaa lähteä minnekkään (tai siis mulla ei ole varaa mihinkään nyt) ja sekin ottaa päähän! Sitten ripaus mustasukkaisuutta tähän päälle vielä, niin saadan hyvä kiukutus!

*möks möks*

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Mikä on normaalia?

Meidänkin tämän talven haalari on alkanut oudosti kulumaan. Haara-saumoissa on kummalikin puolella n.3cm matkalta kulumaa (teippausten kohdalta?)

Kuluma on livenä paljon pahemman näköinen, surkea kamerani ei vain tahtonut ikuistaa sitä >:(
Lisäksi toisen polven kohdalla on sellaisia koholla olevia viiruja muutema.

Minun mielestäni 130€ haalari, jolle luvataan huippu ominaisuudet kestävyydestä ei pitäisi tällästä olla. Tosin tämä on meidän ensimmäinen talvi jollon haalari joutuu todelliselle käytölle, eikä vain rattaissa istuskeluun.
Mitä mieltä ovat ne joilla on enenmän kokemusta talvihaalareista? Meneekö tämä vielä normaalin kulumisen piikkiin?


tiistai 14. helmikuuta 2012

Ystävänpäivänä

Täällä ollaan jo paranemaanpäin. Tai siis Mimi on. Sensijaan minä ja T ollaan nyt tulossa kipeiksi :D
Mutta parempi näin. Itseään on helppo hoitaa, tietää milloin kaipaa buranaa, lepoa, teetä tai kurkkutabletteja. Lapsen kanssa se on vähän arvailua...
Eilen jopa päästiin vähän ulkoilemaan ja voi että miten se piristikään! Oli paljon virkeämpi olo, kun sai vähän raitista ulkoilmaa.


Mitäs muuten pidätte meidän uudesta tunikasta? Huuto.netistä ostettu, H&M Marimekkoa.
Mielestä tosi suloinen! Eikä yhtään liian retro kun yhdistää valkoiseen ala-osaan.
Ihanan kesäinen ja värikäs. Tää on mainio Turkin matkalle ;)


Ja vaikka siitä ei ole kauvaan, kun ilmoitin että vaatteet tuntuu niin turhalta ja pinnaliselta asialta juuri nyt, niin kummasti ne on alkanut taas kiinnostamaan :D Se on selvä merkkisiitä, että alan normaalisoitua :D

Kevään ulkoiluvaatteet on meillä vielä ihan auki. Tai no sade vaatteet on tullut hankittua.

 Jonathanin sadevaatteet oli 70% alessa!
Ja
Sitten meillä on se HK:n söpö sadatakki vielä :)

H&M:tä tilaamani ulkovaatteet oli vaikka vähän pettymyksiä. Takit lähtee ainakin palautukseen, niitä pinkkejä kuorihousuja mietin vielä? Väri on ihana, eikä niissä varsinaisesti mitään vikaa ole. En tosin tiedä löytyykö siihen sopivaa takkia?
Onneksi tässä on vielä aikaa, kunnes kevät saapuu.

Ja näin ystävänpäivän kunniaksi haluaisin jakaa muutemia vinkkejä hyville aviovaimoille:

Klikkaa kuva isommaksi.


lauantai 11. helmikuuta 2012

Kade

Tuo isompi muru lähti eilen jääkiekko/ryyppy reissulle Ruotsiin. Ja mä olen niiiiin kateellinen. Vaikka en jääkiekosta välitä, eikä ryyppääminenkään kuulu niihin lempipuuhiini. Mä olen vaan niin loman tarpeessa, että se on oikeestaan ihan sama, kunhan pääsisi vain jonnekkin tuulettumaan.
Se on muuten aina yhtä mukavaa, kun muru lähtee jonnekkin juhlimaan. Siitä ei varmasti kuulu koko reissun aikana mitään! Vaikka nytkin pyysin, että soita sitten. Niin ei. Enkä mä halua olla sellanen tyttöystävä joka olisi kokoaika soittamassa perään :D
Ai niin, tulihan siltä yks puhelu vähän lähdön jälkeen: "Mun lompakossa on se vihreä luottokortti, sen pin koodi on ****"
Näin meillä osoitetaan rakkautta? :D

Olen tässä  pari päivää hoivannut Mimi rassua. Sillä kun on nyt kuumetta ja yskää. Taas.
Itsellänikin on jotenkin niin nuutunut olo, kun ei voi mennä edes ulos kävelylle. On vain kiinni tuossa pikku potilaassa lähes 24/7. Nyt kun tyttö on nukkunut pitkin päivää, ei se millään malttaisi käydä edes yöunille.
Oon vähän poikki.

Onhan siitä aikaakin kun viimeksi olin vapaalla. Oikeastaan en edes muista millon viimeksi olin vapaalla? Se taisi olla sillon alkutalvesta kun olin katsomassa sitä Kumman kaa esitystä.
Tässä kuun lopussa olisi ihanaa jos saisi yhden vapaapäivän. Sekin on aika sama mitä sillon tekisi, kunhan ei tarvitse passata ketään. 

Loppuun vielä ihana, kesäinen piristys kuva<3

perjantai 10. helmikuuta 2012

Tunnustuksia täälläkin

Minulla ei yleensä ole ollut tapana, esitellä näitä saamiani tunnustuksia. Vaikka olenkin tieytysti niistä aina tosi iloinen ja kiitollinen :) Nyt ajattelin kuitenkin tehdä poikkeuksen.
Kiitos ihanilli: Iralle ja Janicalle :)

Tehtävänä on:

1) Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän awardin.
Ihanan karmeaa Janica, sekä Päiväni mun Ira.
2) Kirjoita kymmenen random faktaa itsestäsi.
3) Lahjoita tämä sama award 15 blogille/bloggaajalle.
Faktat:
1.Olen ammatiltani pukuompelija. En ole tehnyt päivääkään ompelijan töitä.
2.Olen ollut töissä lempi vaatekaupassani. (Se ei ole kovin järkevää, kun kaikki raha meni sinne, mistä tulikin)
3.Minulla on 2 veliä. Me ollaan niiin erinlaisia, että välillä on vaikea uskoa, että me ollaan edes sukua :D
4.Olen painanut vähinmillään 46kg ja eninmillään 80kg. Hullua :D
5.Olen ollut Pro-ana.
6.Kärsin paniikkihäiriöstä. En ole kertonut tästä kenellekkään.
7. Minulla on ollut tosi paha akne ja vieläkin ihoni on aika hunossa kunnossa.
8.Rakastan siisteyttä ja järjestystä, mutta en olen kuitenkaan järjestelmällinen luonnostaan.
9. Ylä-asteen päättötodistuksekka ainut 10 tuli ilmaisutaidosta.
10. Syön puuroa 1-3 kertaa päivässä.

tiistai 7. helmikuuta 2012

Maanantait

Meillä pari viimeistä maanantaita on ollut kyllä oikeita murhe-maanantaita.
Viimeviikon maanantaina huomasin, että joku varastanut meidän pulkan. Säilytin sitä rappukäytövässä, portaikon alla. Aamulla kun oltiin lähdössä kerhoon olikin mukava yllätys, kun pulkkaa ei näkyt missään. Ihania ihmisiä täällä<3

Mentiin sitten kävellen.

Ja tämänviikon maanantai ei ollut yhtään sen parempi. 
Minun pieni, rakas tyttö päätti yllättää  tälläisillä taideteoksilla :D


Nojatuolin päällisestä sain hinkattua tahrat aika hyvin pois, mutta tuo pikkupöytä pitää kyllä maalata uudestaan. 

Onneksi maanaintai on vain kerran viikossa ;)

maanantai 6. helmikuuta 2012

Nyt ei huvittais

Ei kai koskaan pitäisi hehkuttaa sitä miten onnellinen onkaan. Koska eikös juuri sillon joku päätä yrittää tulla rikkomaan sen?

Jokainen pienenlapsen kotiäiti varmasti tietää, että ei niillä tuilla paljoon hurrailla. Mulle se on ihan Ok minulle. Koin kuitenkin tärkeämmäksi hoitaa pienenlapseni kotona ensimmäiset 3 vuotta, kun siihen kuitenkin on mahdollisuus (jokainen perhe tietää varmasti mitä on heidän kohdallaan paras vaihtoehto, joten en mitenkään ala tuomita tai ylistämään tässä nyt koti/työ äitejä)

Mutta kun muutenkin sitä rahaa on niukasti niin eiköhän eräs kuitenkin päätä jättää elatusmaksun maksamatta. Ne oli tietyts ne rahat jotka olin varannut tämänkuun ruoka/perustarvike hankkeisiin. Yhtä äkkiä huomasin, että tilillä on parikymppiä rahaa, sillähän helposti pärjää kuukauden pienenlapsen kanssa. Tätämieltä on ainakin se "eräs." "Kyllä te sitä rahaa jostain saatte, myykää vaikka TV."

Ja tästä sitten lähti TAAS se hänelle tyypillinen tapa hoitaa asioita: Kiristys.
"En maksa enään mitään, ennen kun saan lapsen luokseni hoitoon."

Normaalaisessa tapauksissa missä pari on yhdessä hankkinut lapsen ja tulee ero, on ihan kohtuullista että isä saa ja haluaa ottaa vastuuta lapsestaan. Mutta tässä on nyt niiiiin erinlainen tapaus. Eräs haluaa vain tehdä elämästi vaikeaa ja mikä surullisinta, tehdä lapsesta pelinappulan.
En ikinä voi suostua sellaiseen!

Mutta tässä tyhjätaskunakaan ei ihan mukavaa ole. Ei ihan hirveästi huvittaisi alkoittaa mitään, Kela, Lastenvalvoja, Sossu-Rumbaa. Vaan eipä tässä oikeen vaihtoehtoja ole.
Näpyttelin juuri Kelalle elatusapuhakemuksen. Tästä voi tulla pitkä "taistelu." Maksamatta jätetyt elatustuet tullaan ottaamaan sitten ulosotossa. Ja parhaimmilaanhan me joudutaan mennä oikeuteen selvittämään tämä raha/tapaamisoikeus asia.

Ei me onneksi täällä nälkään kuolla, vaikka sitä rahaa ei ole edes ruokaan. Kyllä T meistä sen verran huolehtii<3 Vaikka se ei hänen tehtävänsä olekaan.

Niin ja tässä on myös mennyt vähän maku tähän bloggaamiseen. 
En tahdo, että täällä vaan haukutaan sitä erästä henkilöä. Mutta paljoon positiivistakaan sanottavaa ei ole. En tiedä mistä kirjoittaisin? Vaatteet ja muut pinnalisuudet (joita kyllä normaalisti rakastan) ei nyt voisi vähänpää kiinnostaa.

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Nina SYDÄN Timo

Kaikki lähti viimevuoden alussa tekemästi deitti-ilmoituksesta :D
Tuntui, että kyllä tähän meidän perheeseen yksi mieskin mahtuisi. Hyvää miestä on vain niin vaikea löytää, varsinkin kun on lapsi.

En käy kovin usein baareissa, eikä niistäkään koskaan löydy oikeasti järkevää seuraa. Mistä muualta kotiäiti löytäisi itsellensä miehen?
Sitten jostakin vain tuli idea ja seuraavaksi näpyttelin profiilia treffipalstalle! :D
Odotukset ei ollut kovin suuret. Ja yllätyinkin positiivisesti miten paljon sainkaan siellä viestejä. Ainut viesti jonka lähetin oma-aloitteisesti (siis etten vastannut jonkun viestiin takaisin) meni Timolle.

Kuva Timon ilmoituksessa oli vähän epämääräinen, siitä ei oikeen saanut selvää. Mutta mun oli silti pakko pistää viestiä. Olihan tällä miehellä ennestään lapsi, ikää suuri sopivasti ja asui samalla paikkakunnalla. 
Lisäksi T:n profiilissa luki, ettei tykkää mistään prinsessatyypeistä. Se pisti vähän naurattamaan, koska mähän oon niin prinsessatyyppiä, kun olla ja voi! Päätin, että tästä prinsessasta saat luvan tykätä!

Ensin viestiteltiin netissä, sitten tekstareilla ja sitten soiteltiin. Sitten sovittiin tapaaminen.
Voi että miten jänittävää aikaa se olikaan!
Ovellani seisoi pitkä, tumma ja komea mies. 
Ensi tapaamisella istuskeltiin vaan sohvalla, juteltiin ja katsottiin TV:tä :D
(Aina kun TV:tä tulee se matkailu ohjelma, missä parit matkaa ympärimaailmaa ja kilpailee toisia vastaan (mikä sen nimi on?) Jaksan aina muistuttaa Timoa "Tätä me katotiin, kun olit ekaa kertaa täällä!" :D)

Ei se ollut mitenkään rakkautta ensisilmäyksellä. Kyllä mun piti ensin tutustua Timoon, ennen kun siihen saattoi rakastua ;)

Minä olin jo alkuun päättänyt, että olen vähän "vaikea" En ala heti soittelemaan perään ja kyselemään koska taas nähdään. Se on hei miesten hommaa! :D

Sitten parinpäivän päästä tulee viesti: "Oli niiku kivaa ja vois joskus uudestaankin?" 
Siitä se sitten lähti. Tapailtiin toisiamme niin usein, kun T vain työkiireltään ehti.
Pikkuhiljaa meistä tuli läheisempiä, käytiin yhdessä juhlissa ja tutustuttiin tostemme perheisiin.
Jossain vaiheessa T:n hammasharta ilmestyi tänne ja sitten pikkuhiljaa kaikki muukin.
Meillä ei ole oikeasti mitään tiettyä päivää jolloin alettiin seurustelemaan, se vaan tapahtui :D Joten ollaan päätetty, että meidän ensitapaamis päivä, on meidän "vuosipäivä."

Kysyin kerran T:tä mitä hän ajatteli minusta, kun nähtiin ensikertaa? Hän vastasi jotenkin näin: "Oot paljon kauniinpi, kun kuvissas. Oot oikeastaan niin kaunis, ettei sun päässäs voi liikkua mitään järkevää. MUTTA sitten kun sä sanoit, että kymmenen uutiset pitää katsoa joka päivä, yllätyin ja muutin mieleni" :'D

Timossa on erityisen ihanaa se, miten hyvin hän on suhtautunut Mimiin. Jo ensi hetkistä lähtien T: on osannut olla niin luontevasti Mimin kanssa. Voiko olla mitään ihanenpaa, kun näen miten Mimi menee T:n kainaloon makoilemaan sohvalle? Tai kun Mimi juoksee Timoa vastaan ulko-ovella ja Timo nappaa tytön sylinsää vähän halimaan. Tie äidin sydämmeen menee lapsen kautta? :D
Mutta niinhän se on. En voisi olla suhteessa miehenkanssa, joka ei hyväksyisi lastani.

Me ei olla mikään tavanomainen "sielunkumppanit" pari. Ollaan enenmänkin sellanen "vastakohdat täydentää toisiaan" pari. ja hyvä niin. Olenkin niin usein todennut: "Ihanaa, kun sä oot tollanen. En mä jaksais toista samanlaista mitä itse oon" <3