Minuutti peliä

Kiirettä pitää, mutta vielä jaksaa hyvin!

Meidän arki alkaa tavallisesti,

klo.6 aamulla. Minä pomppaan sängystä ylös ja 30min tuunaan itteäni koulukuntoon. Siis meikkaus, hiukset, pukeminen ja syöminen. Sitten on Mimin heräämisen vuoro. Toisinaan tyttö heräilee itsekkin, joskus pitää mennä herättelemään. Mimin aamutoimiin menee myös se 30min. 

Klo. 7 lähdetään kevelämään päiväkodille. Siellä Mimi on ollut aina ensimmäisenä omasta ryhmästään. Toisinaan ei ole edes omaa hoitajaa heti aamusta, vaan tyttö menee isojen puolelle. Ihan hyvintuulisena jää sinne. Viime perjantaina oli aivan ihanaa, kun vein tytön hoitoon ja vastassa oli uusi hoitotäti ja hän sanoi: " Mä olenkun kuullut tästä tytöstä, hän on kuulema aivan ihana tapaus!" <3

Klo. 7.30 pitää olla bussipysäkikllä. Jos myöhästyy seuraava bussi tulee 40min päästä. Viimeviikolla kerran bussi ajoi mun ohi! Ai että, vit*tti :D

Klo. 8 jälkeen hyppään pois bussista ja saan juosta kouluun. Bussipysäkki ei ole meinaa ihan siinä koulun vieressä.

Klo.8.15 astun yleensä sisään kouluun. Sillon pitäisi olla jo istumassa tunnilla. Etsin nopesti oman luokan ja saavun tunnille n.5min myöhässä.

 Peruspäivä.

Tänään käytiin vähän kaupoilla ja...

...meidän talvi näyttää tältä ;)

Tsillaa beibi

Mulla on tahat ja yks juttua mitä pitäis tehdä.

Ommella.

Käytiin eilen Eurokankaassa, joten nyt löytyy fleeceä valkoisena, vaaleanpunaisena, harmaana ja pinkkinä jos joku on vailla rusettihattuja :)

Siivota.

Tänäänkään en päässyt kouluun. Nousin kyllä jo hyvin toiveikkaana klo.6!!! ja laitoin itteni valmiiksi. Mutta kun menin herättelemään Mimiä ei se vielä ollut täysin terve. No jos maanantaina?

Maja. 

Mimi kasasi sohvalle tyynyjä, meni niiden sekaan istumaan ja kertoi, että se on maja :)<3 

Pitäisi siivota, MUTTA, miten mä voisin raaskia siivota pois, toisen tärkeää majaa?

Hommaa riittää.

Joten mua ei varmasti huvita tehdä mitään muuta kun, kuunnella super piristävää ysäri musaa ja tanssia!

Puspus.

Koulun ja päiväkodin alku tunnelmia

Miten voikaan olla näin hyvä tuuri?!

 Päivää ennen koulun alkamista minä sairastun flunssaan. Yöllä heräilen tunnin välein, kuume nousee ja oksettaa. Joskus aamu viidelta otan buranan ja torkun sohvalla muuteman tunnin. Sänkyyn ei voi mennä, se on kuuma kun sauna. Heräilen sohvalta seitsemän aikoihin ja huomaan että lääke on tehnyt tehtävänsä ja olo on huomattavasti parempi. Okei, päätä jomottaa ja aivot on vähän jumissa. Väsymyksestä en edes sano mitään. Eli varsin mainio olo aloittaa ensimmäinen lukuvuosi? :D No mainio tai ei, niin minä joka tapauksesa menin kouluun. Jaksoin juuri ja juuri, sen muuteman tunnin ensimmäinen koulupäivän. Haukottelin viiden minuutin välein ja mietin haittaisko se ihan kauheasti jos laittaisin hetkeksi silmät kiinni? 

Bussiin päästyäni en enään miettinyt, vaan pidin silmät kiinni kokomatkan. Ah mitä ihanuutaa!

Olin tosi tyytyväinen että menin kouluun olostani huolimatta. Sain tutustua luokkakavereihin ja opettajiin. En ehkä antanut itsestäni mitään maailman parasta kuvaa, mutta mainitsin kyllä että olen vähän puolikipeänä liikenteessä, niin älkää sitten ihmetelkö :D

Kotona torkuin loppupäivän sohvalla.

Mimin päivähoito on alkanut tosi hyvin, ehkä liiankin helposti? Varmaan jotain takapakkia on luvassa, jonkunajan päästä kun tyttö tajuaa, että sinne päiväkotiin mennään oikesti joka arkipäivä. 

Mimi jää hoitoon hyvillä mielin, ei mitään itkuraivareita joihin olin niin varautunut :o Hoitopäivän jälkeen saan kuulla, että Mimi on viihtynyt hyvin, ei edelleenkään itkuja. Syönyt vaihtelevasti ja nukkunut hyvin. Kotimatkalla tyttö on hypellyt niin tyytyväisenä kun vain voi!

Äiti on ylpeä reippaasta tytöstä<3

Minun flunssani on parempaanpäin, niin eiköhän sitten Mimi tule kipeäksi! :D Viimeyönä Mimi heräili ja kuume oli nuossut hänelle yllättäen. Arvatkaa vaan kuinka mielelläni jään saikulle kahden koulupäivän jälkeen? Melkein hävettää olla heti alkuun poissa koulusta. Se että itse on vähän kipeä, ei haittaa, mutta kun lapsi sairastuu niin sitten on vain pakko jäädä kotiin. Vain kotona oleskelu, tuntuu taas niin tylsältä, kun oli tottunut jo ajatukseen koulusta. Toivotaan pikaista parantumista.

Kohta mennään!

Tämä viikko ollaan yhdessä Mimin kanssa treenattu päiväkotiin menoa. Ja hyvin on sujunet! :)

Mimillä on ryhmässä ihania leikkikavareita. Olen ylpeänä saanut seurata miten tyttö osaakaan leikkiä niin nätisti, muitten kanssa. Siellä se mennä viilettää päiväkodin pihassa, kun vanhatekiä. Ja mikä hauskin, ryhmän kaksi vanhinta poikaa kirmaa Mimin perässä kokoajan :D<3 Heidän kanssaan tyttö eniten onkin leikkinyt.

Hoitajistakin ollaan tykätty. Aivan ihanilta vaikuttavat :) Huomenna olisi tarkoitus jättää Mimi hetkeksi hoitoon, ilman äippää. Saas nähdä miten menee? Luultavasti pienet itkut eronhetkellä ja sitten tyttö jo paineleekin täyttähäkää leikkeihin. Olen tosin saanut seurata miten ryhmän eräs uusitulos on itkenyt ja huutanut pari tuntia (koko sen ajan kun äiti oli poissa) ihan täysillä! Ei käy kateeksi hoitajia, eikä kyllä kyseistä poikaakaan :/ Mutta eiköhän  hänkin sopeudu ajankanssa :)

Tänään olisi tarkoitus alkaa nimeämään noita mimin vaatteita. Huh, on siinäkin hommaa :D En halua suoraan tussilla kirjotella vaatteisiin, kun pieneksi käytyä ne lähtee eteenpäin. Niin kivempi, ettei niissä lue entisen omistajan nimiä. Ajattelin kokeilla laastariteippiä johon kirjoitan tytön nimen ja se liimataan vaatteeseen. Onko muilla kokemusta miten toimii? Netistä vaan luin, että olisi tosi helppo ja toimiva ratkaisu.

PS.

Huuto.netissä olisi nyt myynnissä Mimin 80-86 kokoisia vaatteita (pakettina.)

TÄÄLLÄ!

Nyt on hyvä

Enään viikko ja sitten se alkaa! Mami menee kouluun ja mini muru päiväkotiin. Ja arvatkaa mitä? Ei edes tunne niin hurjalta kun odotin! Okei tässä on vielä viikko aikaa, saattahan se mieli muuttua vielä..mutta en usko. 

Kolme vuotta on melkein takana kotiäiteyttä. Kaikkeni olen antanut näillä tärkeille ensimmäisille vuosille, parempaan en ole pystynyt. Toivottavasti se riittää?

Olen onnellinen, että olen voinut olla kotona näinkin pitkään. Se on ollut meille ehdottomasti paras vaihtoehto lapsea ajatellen. Varmaan myös ainutkertainen. Jos meille tulevaisuudessa siunaantuu lisää lapsia, en usko että voin olla poissa työelämästä kolmea vuotta taas.

Suunnitelmissa on käydä koulu kahdessa vuodessa. Tehdä sitten töitä ja elää säästellen pari vuotta. Sitten ostetaan oma koti<3

Sitten maksetaan lainaa seuraavat parikyt vuotta. Missä välissä sitä enään ehtisi olla kotiäitinä?! :D 

Musta on ihanaa, kun arkeen tulee uudet rytmit ja rutiinit. Se kiire vähän mietityttää. Miten ehtii tekemään kaiken? Mutta, en ole maailman ensimmäinen äiti joko lähtee opiskelemaan, kyllä ne muutkin pärjää. Miks en minäkin? Pitkä koulumatka on miinusta, mutta pitää vain oppia ottamaan sekin aika hyödyksi. Aamulla voi vetästä vaikka bussissa aamupalaksi banaania ja viimeistellä meikkiä :D Paluumatkalla voi kerrata päivän aikana käytyjä asioita ja tehdä läksyjä. Muutto haaveet meillä edelleen on, mutta kun ei asuntoa jostain kumman syystä kuulu, niin näillä mennään.

Mimin kanssa ollaan juteltu päiväkodista koko kesä. Ollaan käyty leikkimässä päiväkodin pihassa usein. Se ei siis tule mitenkään yllätyksenä tytölle.

 Aika tuntuu nyt niin sopivaltakin. Mimistä on kasvanut reipäs ja sopeutuva tyttö. Vielä vuosi sitten tyttöhän oli niin arka, ettei mun tarvinnut mennä kun vessaan, niin tuli kauhea huuto. Puhumattakaan siitä, jos joku vieras otti tytön syliin. Ja nyt se sama tyttö mennä vilistää leikkipuistoissa niin itsenäisesti, osaa leikkiä toisten lastenkassa nätisti ja nauttii siitä. Huutaa heipat vain äidille, kun ilmoitan lähteväni lenkille. Toki Mimissä on myös niitä herkkiä piirteitä, mutta ne on osa tytön persoonaa. Enenmänhän Mimi on rauhallinen ja helppo, kun vilkas ja voimakastahtoinen. Vaikka sitä uhmaa kyllä on! ;D

Mä olen ihan innoissani hankkinut uusia tarvikkeita kouluun, kun mikäkin eka-luokkaleinen ;) Tiimarista löysin iihania PIP Studio tarvikkeita! Pakko oli saada, vaikka ihan ylihintaisia olivatkin.

Ostin ison kovakantisen vihkon ja kierrekansioin. Kalenteri on tuollainen tylsä, mutta ajatelin tuunata sitä ja liimata siihen timantteja.

Terveisin Innokas tuleva opsikelija! ;)

Takki johon ei kyllästy

Joihinkin vaatteisiin sitä vain kyllästyy, vaikka ne kuinka ihania olisikin. Minulle on käynyt usein näin. Mutta sitten on niitä joihin ei millään kyllästy, ihan sydäntä riipaisee, kun lempivaate käy pieneksi, eikä vastaavaa isompana ole jemmassa!

Cupcaken pilkku anorakki on ollut minulle niin rakas, kun vaate voi vain olla!

Löysin tämän ihanuuden, kun Mimi oli n. puolivuotias. Takki on koko 86, mutta se oli viimeinen kappale. Se oli pakko saada.

Tämä kuva on muuten ensimmäinen kuva, jonka julkaisin blogissani!

Vajaan vuoden ikäinen mini-mimi hiekkaleikeissä. Päällä tiytysti suosikki takki.

Vajaa 2 vuotias Mimi, joka on vasta vähän aikaa sitten oppinut kävelemään!

Ja se takki näyttää vieläkin yhtä ihanalta!

Myös tämän vuoden keväällä ja viileillä kesäpäivillä takki on ollut käytössä. Enkä vieläkään koe milkäänlaisia kyllästymisen merkkejä.

Mutta surullinen tosiasia on se, että takki on jäämässä pieneksi. Johon sitä kyllä kohta kolme vuotta ollaankin käytetty! :D

Jos joku tuntee yhtä suurta rakkautta tätä takkia kohtaan, niin voi käydä huutamassa sen omakseen TÄÄLTÄ!

Ja jos jollakin on samaa takkia isommassa koossa, niin myykää meille!