Unettomat yöt ja itkuiset päivät

Täällä ollaan kipeinä. Mimi parka on lauantaista saakka ollut kuumeessa. Muutemat oksennuksetkin tehnyt. Kuume on ollut tosi korkeaa, melkein 40 astetta pahimmillaan.
Voiko mikään olla kauheampaa äidille, kun sairastunut lapsi? Sydäntä särkee nähdä miten toista sattuu, yöllä ei pysty nukkua, kun pitää vahtia pikkusta kokoajan. Onneksi tämän kaaoksen keskelle mahtuu vähän niitä hyviäkin hetkiä, jopa naurua. Miten sitä muuten jaksaisikaan.

Tunika on mummoni tuoma tuliainen Egyptistä. Vaikka ei ole ihan meidän tyyliä, sillä on paljon tunnearvoa<3

Tämä on jo toinen kerta kun meillä sairastellaan kunnolla.
Eka kerta oli aivan kauhea kokemus minulle. Hyvä, että en ambulanssia soittanut, kun huomasin Mimillä olevan lähes 40 astetta kuumetta. Soitin ensin lastenklinikan päivystykseen, jonossa odotus tuntui ikuisuudelta. En ole vieläkään varma kauvanko se oikeasti kesti. Puhelimeen vastasi mukava nainen joka rauhoitteli ja kertoi, että korkea kuume on melko yleistä pikkuisilla ja oksentelu myös. Sain hyvät hoito-ohjeet ja vähän itseluottamusta, kyllä me pärjätään! Hyvin pärjättiinkin ja parin päivän päästä oltiin jo terveitä.
Mutta se tunne on aivan kauhea, mikä tulee lapsen ollessa kipeä. Vaikka järjellä ajatellen on liioiteltua pelätä, että nyt se kuolee. Silti pelkään sitä. Se tunne on jotain niin kamalaa, ettei pysty edes kuvailemaan. En voi kuvitella edes sitä tuskaa joka on vakavasti sairaiden lepsien vanhemmilla.

Maanantaina heti aamusta menimme terveyskeskukseen. Olin antanut mimille särkylääkettä ennen lähtöä. Joten sattuipa sitten niin, että neiti oli niin iloinen ja reipas, kuumettakaan ei juuri ollenkaan. Yritä siinä sitten selittää, että on tää oikeesti tosi kipee! :D
Saatiin joku ulkomaalainen lääkeri, hyvä että sain edes selvää hänen puheestaan. Hän siinä kuunteli hetken, kun minä kerron miten kipeä tyttö on ollut, itkee vain, korkeaa kuumetta ja on oksennellut, ruokakaan ei pahemmin maistu. Lääkeri katsoi vaan tyttö ja sanoi, että ihan pirteähän tuo on. Korvat sentään tutki ja korvatulehdus sieltä löytyikin. Sitten lääkeri setä, näpytteli hetken konetta, tulosti reseptin ja antoi minulle, sanomatta sanaakaan. Ei minkäänlaisia neuvoja tai hoito-ohjeita. Kiitti moi!
Kotona se kuume taas nousi, niinkuin arvalinkin. Jatkettiin suppo linjalla, kun ei muuta ohjeistustakaan saatu. Jospa sitä huomanna voitaisiin jo paremmin.

Äiti, miks et ota pipiä pois?