Lahjuuksia

Onko mitään ihanenpaa kun syödä JONKUN MUUN valmistamaa herkullista ruokaa? Käytiin tänään itis reissun yhdeydessä syämässä Fonda del solissa. Siellä on ihan maailman parasta ruokaa, varsinkin salaatit on ihania naaaam.

Ja Mimille se lahja. Ei mikään iso, eikä edes kallis. Mutta miksi pitäisikään? Yksi  vuotias ei vielä edes ymmärrä lahjojen päälle. Kiva sinppeli lelu riittää. Enkä muutenkaan halua hukuttaa lastani leluihin ja opettaa, että kaiken saa mitä haluaa. Siinähän se luovuus ja mielikuvitus kasvaa, kun kaksii leikkejä pullonkorkeista! (no joo, ei meillä ihan näin ankeaa ole :D)
Musta oli ihana lukea Kaksplus lehdestä: "Meiltä hän (1v tyttö) sai lahjaksi pallon ja lapion,koska leikkipuistoilu on nyt todenteholla alkamassa" Näin sen pitäisi mennä, mietitään oikeasti mistä lapsi tykkää ja tarvitsee.
Olin VÄHÄN järkyttynyt kun kuulin Mimin isän ostaneen tytölle oikeain berhandinkoiran kokoisen pehmolelun! Mitä 1v tyttö sellasella tekee? (Ja mihin minä sen piilotan, kun en jaksa katsella sitä? :D )Tässä ei taas olla yhtään mietitty lahjaa lapsen kannalta.

Omasta lapsuudesta ei kuitenkaan ole niin hirveän pitääaika ja yhden jutun muistan.Yleensä se kenellä on ne hienoimmat, kalleimmat ja isommat määrät leluja, on myös vanhemmat jotka viettävät surullisen vähän aikaa lapsensa kanssa "sori äiti ei nyt ehdi leikkiä, mutta katsos mitä täällä kaapissa on!"

Muistan kun erään ystäväni tyttö sai 1v lahjaksi kävelevän ja hakkuvan koiran. Tyttö raukka pelkäs kuollakseen sitä koiraa! Hirveä itku alkoi aina kun näki koiran, varsinkin sillon kun se liikkui ja haukkui. Vanhemmat taitaa ostaa noita "hienoksia" enenmän itsellään, kun lapselle.
Kohta on joulu ja niitä lahjoja tulee taas lisää. Itse yrin muistaa, mitä joulussa on kuitenkin tärkeintä. Nauttia rakkaidensa seurasta, ei siis tressa ainakaan niistä lahjoista!