Nina SYDÄN Timo

Kaikki lähti viimevuoden alussa tekemästi deitti-ilmoituksesta :D

Tuntui, että kyllä tähän meidän perheeseen yksi mieskin mahtuisi. Hyvää miestä on vain niin vaikea löytää, varsinkin kun on lapsi.

En käy kovin usein baareissa, eikä niistäkään koskaan löydy oikeasti järkevää seuraa. Mistä muualta kotiäiti löytäisi itsellensä miehen?

Sitten jostakin vain tuli idea ja seuraavaksi näpyttelin profiilia treffipalstalle! :D

Odotukset ei ollut kovin suuret. Ja yllätyinkin positiivisesti miten paljon sainkaan siellä viestejä. Ainut viesti jonka lähetin oma-aloitteisesti (siis etten vastannut jonkun viestiin takaisin) meni Timolle.

Kuva Timon ilmoituksessa oli vähän epämääräinen, siitä ei oikeen saanut selvää. Mutta mun oli silti pakko pistää viestiä. Olihan tällä miehellä ennestään lapsi, ikää suuri sopivasti ja asui samalla paikkakunnalla. 

Lisäksi T:n profiilissa luki, ettei tykkää mistään prinsessatyypeistä. Se pisti vähän naurattamaan, koska mähän oon niin prinsessatyyppiä, kun olla ja voi! Päätin, että tästä prinsessasta saat luvan tykätä!

Ensin viestiteltiin netissä, sitten tekstareilla ja sitten soiteltiin. Sitten sovittiin tapaaminen.

Voi että miten jänittävää aikaa se olikaan!

Ovellani seisoi pitkä, tumma ja komea mies. 

Ensi tapaamisella istuskeltiin vaan sohvalla, juteltiin ja katsottiin TV:tä :D
(Aina kun TV:tä tulee se matkailu ohjelma, missä parit matkaa ympärimaailmaa ja kilpailee toisia vastaan (mikä sen nimi on?) Jaksan aina muistuttaa Timoa "Tätä me katotiin, kun olit ekaa kertaa täällä!" :D)

Ei se ollut mitenkään rakkautta ensisilmäyksellä. Kyllä mun piti ensin tutustua Timoon, ennen kun siihen saattoi rakastua ;)

Minä olin jo alkuun päättänyt, että olen vähän "vaikea" En ala heti soittelemaan perään ja kyselemään koska taas nähdään. Se on hei miesten hommaa! :D

Sitten parinpäivän päästä tulee viesti: "Oli niiku kivaa ja vois joskus uudestaankin?" 

Siitä se sitten lähti. Tapailtiin toisiamme niin usein, kun T vain työkiireltään ehti.

Pikkuhiljaa meistä tuli läheisempiä, käytiin yhdessä juhlissa ja tutustuttiin tostemme perheisiin.

Jossain vaiheessa T:n hammasharta ilmestyi tänne ja sitten pikkuhiljaa kaikki muukin.

Meillä ei ole oikeasti mitään tiettyä päivää jolloin alettiin seurustelemaan, se vaan tapahtui :D Joten ollaan päätetty, että meidän ensitapaamis päivä, on meidän "vuosipäivä."

Kysyin kerran T:tä mitä hän ajatteli minusta, kun nähtiin ensikertaa? Hän vastasi jotenkin näin: "Oot paljon kauniinpi, kun kuvissas. Oot oikeastaan niin kaunis, ettei sun päässäs voi liikkua mitään järkevää. MUTTA sitten kun sä sanoit, että kymmenen uutiset pitää katsoa joka päivä, yllätyin ja muutin mieleni" :'D

Timossa on erityisen ihanaa se, miten hyvin hän on suhtautunut Mimiin. Jo ensi hetkistä lähtien T: on osannut olla niin luontevasti Mimin kanssa. Voiko olla mitään ihanenpaa, kun näen miten Mimi menee T:n kainaloon makoilemaan sohvalle? Tai kun Mimi juoksee Timoa vastaan ulko-ovella ja Timo nappaa tytön sylinsää vähän halimaan. Tie äidin sydämmeen menee lapsen kautta? :D

Mutta niinhän se on. En voisi olla suhteessa miehenkanssa, joka ei hyväksyisi lastani.

Me ei olla mikään tavanomainen "sielunkumppanit" pari. Ollaan enenmänkin sellanen "vastakohdat täydentää toisiaan" pari. ja hyvä niin. Olenkin niin usein todennut: "Ihanaa, kun sä oot tollanen. En mä jaksais toista samanlaista mitä itse oon" <3