Huh mikä viikonloppu takana! Oltiin T:n kanssa Porissa taas vähän jazz:sailemassa (niinkuin viime vuonnakin) Minulla oli peräti 2 vapaapäivää lapsesta ja otin kyllä kaiken ilon irti. Se oli oikestaan mun kesäloma :D Ja ilmakaan ei olisi voinut olla parempi, aurinko paistoi koko viikonlopun. Se tuntui melkein epätodelliselta, kun miettii viimeaikojen säätä (tai tämän päivän.)
Meidän Porin loma alkoi jo niin ihanasti. Kun saavuttiin perille perjantaina, kello oli n. 12 aamupäivällä. Lysändin heti vain pihaterassille, jäin ottamaan aurinkoa ja vaihtamaan kuulumisia ihanien ihmisten kanssa. Lakkasin varpaan kynnet pinkeiksi. Ajattelin vain kunka ihana loma tästä tuleekaan!
Perjantaina käytiin illemmalla Jazz kadulla ja aurinko senkun jatkoi porottamista. Tuli ihan kuuma. Tytöt lähti kiertelemään kojuja ja pojat jäi terassille. Kun tultiin takaisin kuulin, että T oli törmännyt johonkin sen ensimmäiseen tyttöystävään. Olisinpa ollut näkemässä! Ei sillä että olisin, mitenkään erityisen mustasukkainen, enenmänkin utelias :D
Ilta jatkui grilli herkkujen parissa, muutemaa juomaa unohtamatta.
Kun väsymys vei voiton, kömmin murun kanssa sänkyyn. Toinen nukahtaa heti ja minä jään makoilemaan siihen viereen. Tunnen miten sydän jyskyttää tuhatta ja sataa, ilman sen kummenpaa syytä. Sitten tulee kamalat mahanväänteet, oksettaa ja on niin pahaolla. Ei, se ei ole krapula. Paniikkikohtaus vain.
Fyysistä ja henkistä suunnattoman pahaaoloa. Kamala ahdistus ilman sen kummenpaa syytä. Sitä on niin vaikea selittää. Ne tietää vain, jotka on kokenut saman.
Onneksi tämä kohtaus menee ohi nopeasti, tunnissa.
Aamulla on kaikki hyvin. Aurinko alkaa pilkistämään pilvien takaa. Kahvia naamaan ja muitten seuraan terassille suunnittelemaan päivän ohjelmaa. Tytöt lähtee kaupungille shoppailemaan . Pojat jää vetämään bisseä ja saunomaan.
Minä löysin itselleni kaikkea pientä kivaa. Kuten uudet treeni vaatteet (ajattelin että ne vähän lisäisi motivaatiota.) Sitten parit korvakorut ja aivan ihanan helmikaulakorun! Voin esitellä niitä myöhemmin. Niin ihanaa kierrellä kauppoja rauhassa, viime kerrasta olikin aikaa.
Käytiin ruokakaupan kautta vielä hakemassa lisää grillattavaa ja lähdettiin kotiin päin, niin siis Katin ja Teron kotiin. Jossa tytöt alkoi katsomaan Kokovartolo miestä ja vähän tissuttelemaan. Voi että, en ole varmaan koskaan nauranut niin paljoa! Suosittelen kyllä kaikkia katsomaan. Sai oikeasti nauraa mahakippurassa. Vai olikohan niille muutemalla trinkillä jotain vaikutusta asiaan? :D
Parin tunnin komikaan jälkeen syötiin ja alettiin laittautumaan iltaa varten. Ripsien liimailua ja hiusten suoristusta. Elämä on laiffii.
Päädyimme kivaan klubiin, olisiko ollut PK? :D Minä tanssin jalkani kipeäksi, meno oli niin kovaa että vasemman silmän ripset tippui päästä. Olin varmasti kaunis näky! Toisaalta kyllä niitä miehiä taas olisi riittänyt, iskuyrityksiä sateli :D Kovasti parantaa kehnoa itsetuntoani. Ja sitten on niin kiva sanoa vaan että: Ei kiitos, mun poikaystävä on tuolla" :)<3
Yö venyi pitkäksi. Käveltiin baaristä kotiin, jonotettiin nakkikioskilla, ylihintaisia ja ala-arvoisia hampurilaisia. Kotona vielä saunottiin. Nukkumaan päästiin klo. 7!!! Hullua. Normaalisti herään siihen aikaan. En ymmärrä miten jaksoin edes valvoa. Ei tässä enään mitään nuoria olla ja kisakunto ei ole sama mitä joskus 18vuotiaana :D
Muuteman tunnin nukkumiset riittikin hyvin (no ei todellakaan riittänyt.) Kamat kasaan ja autoon, mars. Päänsärky oli ihan mieletön. Mutta nopesti se matka vaan meni ja kohta oltiinkin jo kotona.
Ai että, irtiotto arjesta voikin tehdä hyvää! Kaksi päivää, tuntui paljon pidemmältä ajalta. Ehdittiin taas paljon. Ja ihanaa olla välillä se porukan nuorin, pikku prinsessa. Eikä aina se huolehtiva äiti.
Mutta en kyllä kaipaa aikaa, jolloin elämä oli vain juhlimista ja töitä. Kerran vuodessa kunnon irtiotta riittää nykyään hyvin.
Mutta nyt äiti taas jaksaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti