torstai 15. syyskuuta 2011

Kiireinen laiskuri

Olen ollut tässä pari päivää ihan super energinen, en itsekkään tajua mistä tämä energia ja hyvä mieli kumpuaa?! Tosin onhan tässä oltukkin vähän hermoheikkoja ja väsyneitäkin viimeaikoina. Kivempi näin!

Vaikka vettä on sadellut, me ollaan ulkoiltu hymyissä suin :)
Olen myös ikionnellinen, kun Mimi on alkanut kävellä entistä enenmän. Nyt suurinman osan ajasta menee kahdella jalalla (ei polvilteen ;)



Tiedättekö mistä muusta olen onnellinen?
Siitä, että päätin viettää vielä vuoden kotiäitinä.
Jos olisin päättänyt toisin, viettäsin päivät nyt koulussa/töissä. En saisi rauhassa kävellä ulkona muruni kanssa ja ihmetellä sen ensiaskeleita. Tai tutkia jokaista vastaantulevaa kiveä ja käpyä.

Mua vähän nauratti ja melkein itkettikin, kun yhdestä blogista sai kommentti boksista lukea että, jos reilun vuoden ikäisen lapsen kanssa on vielä kotona, niin on laiska ja töitä pakoileva ihminen!? :D
No mielipiteitähän saa jokaisella toki olla (mutta tyhmät mielipiteen kannattaa ehkä pitää vain itsensä tiedossa.)

Minusta on ihanaa, että voin olla lapseni kanssa kotona, eikä tytön tarvitse jakaa parin kiireisen hoitotädin huomiota parinkymmenen muun taaperon kanssa. Sitten kolmen vanhana, sitä on paljon itsenäisempi ja osaavampi. Viihtyy ja leikkii toisten lasten kanssa ihan erilailla. Uskon, että me molemmat ollaan paljon valmiinpia siihen sitten ensisyksynä.

Enkä pidä itseäni mitenkään laiskana kun vietän Mimin kanssa päivät "kotona." Meillä on paljon harrastuksia joissa me käydään näkemässä muita mammoja ja muksuja. Kotonaolo taas on jatkuvaa siivoamista ruoanlaittoa ja sitten taas siivoamista :D Siinä välissä leikitään parit leikit ja käydään puistossa vääntämässä hienot hiekkakakut. 
Ei se tarkoita sitä, että kun on lapsen kanssa kotona, makaa kotona vain tv:n edessä.


3 kommenttia:

  1. Mä olen varmaan sitten todella laiska äiti, kun kotona vieläkin tytön kanssa (pian 2,5v), tarha tosin aloitetaan ensi viikolla...mutta kuitenkin. Hienon päätöksen olet tehnyt, et tule varmasti katumaan. Jos vaan taloudellisesti siihen mahdollisuus, suosittelen jokaiselle lämpimästi. Hoitoon ehtii aina myöhemminkin!

    VastaaPoista
  2. Varmasti oikea päätös! Kyllä sitä ehtii olla töissä ja koulussa ihan tarpeeksi vielä elämän aikana. Lapsi on vain kerran pieni ja mikäs sen ihanampaa kuin viettää hänen kanssa aikaa kotosalla. Usein tietty joutuu taloudellisista syistä menemään töihin, mutta toivoisin itsekin olevani pitkään kotiäitinä. Aika näyttää!

    VastaaPoista
  3. Höpsistä höö! Kukaan ole laiska ja työtä pakoileva jos on lapsen kanssa kotona. Itse palaan elokuussa 2012, Aada on sit vähän päälle 2v. Olisin pidempäänkin kotona, mutta pakko se on rahan vuoksi mennä töihin taas. Itse ajattelin kyllä, että tämä vuosi on tärkeä lapselle, ei tartte 1v:nä olla tuolla tarhassa kun vielä kaivataan kovasti syliä ja ohjausta. Lapsen parasta tässä ajatellaan, ei työnpakoilua. Tosin usein olen miettinyt, että miten sitä töissä jaksaisi näiden rikkonaisten öiden kanssa...

    Eli, teit oikean päätöksen. Jokainen tekee omansa, ikävä kyllä tuo valtion avustus hieman pakottaa välillä johonkin ratkaisuihin...

    VastaaPoista