Ei kai koskaan pitäisi hehkuttaa sitä miten onnellinen onkaan. Koska eikös juuri sillon joku päätä yrittää tulla rikkomaan sen?
Jokainen pienenlapsen kotiäiti varmasti tietää, että ei niillä tuilla paljoon hurrailla. Mulle se on ihan Ok minulle. Koin kuitenkin tärkeämmäksi hoitaa pienenlapseni kotona ensimmäiset 3 vuotta, kun siihen kuitenkin on mahdollisuus (jokainen perhe tietää varmasti mitä on heidän kohdallaan paras vaihtoehto, joten en mitenkään ala tuomita tai ylistämään tässä nyt koti/työ äitejä)
Mutta kun muutenkin sitä rahaa on niukasti niin eiköhän eräs kuitenkin päätä jättää elatusmaksun maksamatta. Ne oli tietyts ne rahat jotka olin varannut tämänkuun ruoka/perustarvike hankkeisiin. Yhtä äkkiä huomasin, että tilillä on parikymppiä rahaa, sillähän helposti pärjää kuukauden pienenlapsen kanssa. Tätämieltä on ainakin se "eräs." "Kyllä te sitä rahaa jostain saatte, myykää vaikka TV."
Ja tästä sitten lähti TAAS se hänelle tyypillinen tapa hoitaa asioita: Kiristys.
"En maksa enään mitään, ennen kun saan lapsen luokseni hoitoon."
Normaalaisessa tapauksissa missä pari on yhdessä hankkinut lapsen ja tulee ero, on ihan kohtuullista että isä saa ja haluaa ottaa vastuuta lapsestaan. Mutta tässä on nyt niiiiin erinlainen tapaus. Eräs haluaa vain tehdä elämästi vaikeaa ja mikä surullisinta, tehdä lapsesta pelinappulan.
En ikinä voi suostua sellaiseen!
Mutta tässä tyhjätaskunakaan ei ihan mukavaa ole. Ei ihan hirveästi huvittaisi alkoittaa mitään, Kela, Lastenvalvoja, Sossu-Rumbaa. Vaan eipä tässä oikeen vaihtoehtoja ole.
Näpyttelin juuri Kelalle elatusapuhakemuksen. Tästä voi tulla pitkä "taistelu." Maksamatta jätetyt elatustuet tullaan ottaamaan sitten ulosotossa. Ja parhaimmilaanhan me joudutaan mennä oikeuteen selvittämään tämä raha/tapaamisoikeus asia.
Ei me onneksi täällä nälkään kuolla, vaikka sitä rahaa ei ole edes ruokaan. Kyllä T meistä sen verran huolehtii<3 Vaikka se ei hänen tehtävänsä olekaan.
Niin ja tässä on myös mennyt vähän maku tähän bloggaamiseen.
En tahdo, että täällä vaan haukutaan sitä erästä henkilöä. Mutta paljoon positiivistakaan sanottavaa ei ole. En tiedä mistä kirjoittaisin? Vaatteet ja muut pinnalisuudet (joita kyllä normaalisti rakastan) ei nyt voisi vähänpää kiinnostaa.
Varmaan tosi ärsyttävää:/
VastaaPoistaOn kyllä :/
PoistaVoimia teille ihanille tytöille! Teet ihan oikein kun seisot periaatteidesi takana ja et anna tytöstä tulla pelinappulaa. Taistele ja pidä huoli, että saatte sen mikä teille kuuluu.
VastaaPoistaKiitos ihanasta kommentistasi Janica :)
PoistaVälillä näinkin. Ja välillä positiivisempaa. Ihan fiiliksen mukaan kirjotat! Kunhan et lopeta bloggailua, oot yks mun lemppareista! :) Zemiä ja toivottavasti ei mene rumaksi!
VastaaPoistaNo hetken kävi mielessä, että pitäiskö lopettaa koko P*ska :D Mutta en mä lopeta. Elämä jatkuu, samoin bloggaaminen :)
PoistaMun blogissa olis sulle tunnustus: http://iran-blogi.blogspot.com/2012/02/tunnustus.html
VastaaPoistaKiitos ihana :)<3
PoistaVoi kamala, tuli niin paha mieli teidän puolesta :( Tsemppiä!
VastaaPoistaKiitos <3 Kyllä tämä tästä. Oikeastaan eilen tuli jo vähän sopuisampi tekstiviesti tältä eräältä. Ehkä me päästään jonkinlaiseen sopuun tässä...
PoistaOlenko mä vähän tylsä varsinkaan kun en taustoja tunne. Mutta näin ulopuolisen korvaan kuulostaa vähän kohtuuttomalta että elarit pitäisi amksaa mutta lasta ei saa tavata.
VastaaPoistaTylsyydestäsi en tiedä, mutta meidän taustoja et kyllä tunne. Ja kyllä isä saa tavata tyttöään. Normaalisti tapaavatkin kerran viikossa.
VastaaPoista