Ihme juttuja

Ihmeidenaika ei ole ohi!  Minun rakas, romu koneeni alkoi vähän temppuilemaan. Ja sitten eräänä päivänä se ei enään edes suostunut käynnistymään. Voi sitä riemua. Mietin taas hiljaa päässäni kuinka tyhmä ihminen oikeasti voikaan olla, kun tekee saman virheen kaksi kertaa?! Ei varmuuskopioita kuvista! Ne jotka ovat seuranneet blogiani pidempään, ehkä muistavat, että menetin kaikki Mimin vauva-ajan valokuvat, kun koneeni kovalevy päätti hajota yllättäen.

No ei auta itku. Vitutuskaan ei auta, mutta silti vituttaa ja lujaa.

No olen täällä kaikessa hiljaisuudessa paiskinut kouluhommia ja ihmetellut tätä meidän uutta arkea. Kamalan aikataulutettua elämää, jossa piereskelyllekkin pitäisi varata aika kalenterista. Onneksi on viikonloput. Sillon ehtii hengähtää, unohtaa rästissä olevat koulutehtävät, joita saa tehdä taas yömyöhään maanantaina, kiukutella rakkaallensa, kun mikään ei ole hyvin, vaikka kaikki on oikesti niin hyvin (<3)

Syysloma oli viimeviikolla. Siihen olin taas kasannut hirveästi kaikkia suunnitelmia, joista mikään ei tainnut totetua. Piti vara kirppispöytä, tehdä näyttösuunnitelma valmiiksi, siivota kaikki kaapit ja kellari, ulkoilla paljon, ommella ja nähdä kavereita. Jotenkin se viikko meni vain yhdessä hujauksessa, se kotiäidin arki vie mukanaan ja päivät kuluu niin nopeasti!

Maamantaina paluu arkeen oikein mallikkaasti. Herätyskello soimassa klo. 6 Minä herään klo.7.40! Töissä olisi pitänyt olla jo 10min sitten ja mä vasta herään, nouuuuu! Olen ilmeisesti unissani sammuttanut herätyskelloni ja jatkanut unia. En ole edes herännyt T:n herätyskelloon, vaikka normaalisti herään pieneenkin kolahdukseen.

Myöhässä töihin, heti loman jälkeen. Ja kaiken huipuksi tulee vielä soitto Mimin pk:ta, että tyttö raukka itkee, tärisee ja valittaa korvakipua! No ei auta, muu kun lähteä nopeasti hakemaan tyttöä ja terveysasemalle. Korvatulehdushan se oli. Tosin vähän outo, kun ei mitään muita sivuoireita ole, kuten kuumetta.

Viimeyönä klo. 2 sain tehtyä näyttösuunnitelmani valmiiksi. 17 sivua teksiä siitä, miten aijon näyttää osaamisena kasvun tukemisen ja ohjauksen näyttötilaisuudessa. Paljon esimerkkejä ja selitystä miksi, miksi ja miksi. Ei oo muuten ihan tältä planeetalta ne tyypit, jotka on keksinyt ton näyttösuunnitelman tekemisen!

Ainiin, se rakas romu koneeni käynnistyi tänään! Ajattelin huvikseni kokeilla, kyllähän sitä suurempiakin ihmeitä tapahtuu? Ja se toimi! Hirveätä surijaa ja pörinää pitää, mutta toimii. 

Ensimmäiseksi kopiot kuvista muistitikkuun ja sitten blogin päivitystä :D

Arvaako kukaan mihin tähän postauksen kuvat liittyy? :))

No meillä oli viimeviikolla pk:sa eka valokuvaus! Sitä treenattiin kotona ja niikun kuvista näkyy hyvin vaihtelevalla menestyksella. Odotan niin innolla minkälaisia kuvia sieltä on tulossa. Kun tua mamman marakatti ei ole aina sieltä kuvauksellisimmasta päästä :D

KEHO

Ihana pala arkeen rantouttavan viikonlopun jälkeen? NOOOT!

Mimi tuli kipeäksi, kuumetta ja oksentelua. Ja tasapuolisuuden nimissä minäkin pääsin oksentelemaan viimeyönä.

Mutta koska me elätään niin vauhdikasta aikaa nykyään, ei me ehditä pitkään sairastella :D Tänään aamulla kaikki oli jo parempaanpäin. Meinasin kyllä saada pienen kohtauksen, kun tänään huomasin Mimillä muuteman punaisen näppylän! Lääkeri käynnin jälkeen kuitenkin selvisi, että mitään rokkoa sen ei pitäisi olla, vaan atooppista ihottumaa. Huuuuh, olin niin helpottunut. Ei nimittäin ole varaa olla poissa työssäoppimis jaksolta.

Pikku Kissa<3

Ja sitten toiseen aiheeseen! 

 Vaaka näytti tänään hyvin miellyttäviä lukemia 50kg!

Olen siis hyvin lähellä minun entisiä mittojani, eihän siihen mennytkään kun melkein 3 vuotta :D

63cm

 Noin vuosi sitten kun mittailin vyötärönympärystä se oli 70cm

Tän verran oon kaventunut!

Vieläkin saisi kiinteytettyä tätä kehoa jotenkin. Paino on tippunut, mutta sitä ihanaa löllöä löytyy edelleen. Maha se vasta murheenaihe onkin. Raskauden jäljiltä se on sellanen löllärö ja arpinen. Saakohan sitä ikinän kasaan?

Valehtelisin jos väittäisin

Taas on vierähtänyt aikaa siitä kun viimeksi päivitin blogia. Kauanko siitäkin jo on? kaksi tai kolme viikkoa ainakin! En tajua, tätä ajan menoa!

Valehtelesin jos väittäsin, että en oikeasti ehtisi postailemaan. Vaikka tekemistä onkin enenmän kun laki sallii, kyllä mulla on myös niitä hetki kun en tee mitään järkevää, röhnötän sohvan pohjalla tai pöyrin netissä lukemassa kaikkea hömppää. Ne hetket on tärkeitä, eikä vain yksinkertaisesti ole huvittanut käyttää sitä aikaa blogin päivitykseen. Vaikka keikkea onkin tapahtunut, mitä ehkä olisi kiva kirjoittaa muistiin, muttamutta...mitäpä sitä valehtelemaan ei ole vaan huvittanut.

Loppukesän viimeinen mansikka suuhun. Kuva parin viikon takaa.

Ensiviikolla mulla alkaa työssäoppimisen jaksa päiväkodissa! Jee, olen niin innoissani tästä :) Rakastan lasten kanssa touhuamista ja kiva nähdä miten päiväkotimaailma pyörii työntekijän näkökulmasta. Plussaa on myös lyhyt työmatka n.10min Verrattuna siihen tunnin koulumatkaan mikä mulla normaalisti on, tää on luksusta! Sekä läksyistä ja tenteistäkin tulee kuukausi lomaa. Mitähän mä keksisin nyt kaikille illoille, kun jää niin paljon sitä aikaa? :D Ehkä alan taas päivittämään tätä uinuvaa blogiani? 

Viimeviikonloppuna juhlittiin synttäreitäni, minäkin olen jo 24v! Huhhuh. Ikäkriisiä lievittää vähän se, että ulkoisesti olen edeleen verrattavissa 16 vuotiaaseen :D Kysyttiinpä multa papereitakin kun olin ostamassa murulle heräteostoksena sytkäriä, jossa luki I love you :)<3

Ja kun kävin tutustumassa päiväkotiin, jonne menen työssäoppimaan niin sielläkin sain kuulla: "Ei heti uskois, että oot aikuisopiskelija" :D  Kiva näyttää nuorelta, mutta jos nyt edes siltä 18 vuotiaalta näyttäis?

Tämä viikonloppu meneekin aika rauhallisissa merkeissä, kerrankin! Tuntuu, että kun viikolla ei ehdi oikein tekemeen mitään, niin viikonlopulle kasaantuu kaikki menot. T huitelee työasioilla viikonlopun ja me tytöt aateltiin vaan tsillata, ulkoilla ja shoppailla ;)

Ihanaa syksyä<3

Taas niitä muumeja

Iiiik, taas on ilmestynyt aivan ihana, uusi muumimuki!

Tämä tuote on osa Stockmannin 150-vuotisjuhlien kunniaksi suunniteltua 150 Edited Collection -mallistoa, johon kuuluu uniikkeja numeroituja erikoistuotteita.

Mukissa seikkailevat Muumi-hahmot sellaisina kuin Tove Jansson suunnitteli ne Stockmannin lahjapaperia varten 1950-luvun lopulla.

TÄÄLLÄ! 

Pistin tilauksen heti kun huomasin, facebookissa linkin tästä. Vaikuttaa aika  halutulta mukilta, joten suosittelen tilamaan nopeasti, jos haluaa itselleen :)

Mitäs tykkäätte? Minusta (taas kerran) aivan ihana!

Hyvää ja kaunista

Näen sinut, olet olemassa

Kuulut tänne, olet tervetullut

En halua muuttaa sinua

Näen sinun erityisyytesi

Olet arvokas, tärkeä, uniikki

Näen olemuksesi ja potentiaalisi

Sinulla on paljon annettavaa tässä 

ja muissa tilanteissa

Tuen sinua olemaan vielä paremmin oma itsesi

Voit onnistua, pystyt onnistumaan, ansaitset onnistumisen

Kuinka monelle tuli mieleen (oma) lapsi? Varmaan kaikille. Minullekkin tuli.

Mutta jos mietitäänkin nyt itseämme? 

Menee vähän vaikeaksi, en ole kolmeen vuoteen ajatellut itseäni. Mutta nyt on  korkea aika oppia rakastamaan itseään ja hyväksymään itsensä sellaisena kun on.

Miten sitä voi rakastaa muita, jos ei ole ensin oppinut rakastamaan itseään?

Minuutti peliä

Kiirettä pitää, mutta vielä jaksaa hyvin!

Meidän arki alkaa tavallisesti,

klo.6 aamulla. Minä pomppaan sängystä ylös ja 30min tuunaan itteäni koulukuntoon. Siis meikkaus, hiukset, pukeminen ja syöminen. Sitten on Mimin heräämisen vuoro. Toisinaan tyttö heräilee itsekkin, joskus pitää mennä herättelemään. Mimin aamutoimiin menee myös se 30min. 

Klo. 7 lähdetään kevelämään päiväkodille. Siellä Mimi on ollut aina ensimmäisenä omasta ryhmästään. Toisinaan ei ole edes omaa hoitajaa heti aamusta, vaan tyttö menee isojen puolelle. Ihan hyvintuulisena jää sinne. Viime perjantaina oli aivan ihanaa, kun vein tytön hoitoon ja vastassa oli uusi hoitotäti ja hän sanoi: " Mä olenkun kuullut tästä tytöstä, hän on kuulema aivan ihana tapaus!" <3

Klo. 7.30 pitää olla bussipysäkikllä. Jos myöhästyy seuraava bussi tulee 40min päästä. Viimeviikolla kerran bussi ajoi mun ohi! Ai että, vit*tti :D

Klo. 8 jälkeen hyppään pois bussista ja saan juosta kouluun. Bussipysäkki ei ole meinaa ihan siinä koulun vieressä.

Klo.8.15 astun yleensä sisään kouluun. Sillon pitäisi olla jo istumassa tunnilla. Etsin nopesti oman luokan ja saavun tunnille n.5min myöhässä.

 Peruspäivä.

Tänään käytiin vähän kaupoilla ja...

...meidän talvi näyttää tältä ;)

Tsillaa beibi

Mulla on tahat ja yks juttua mitä pitäis tehdä.

Ommella.

Käytiin eilen Eurokankaassa, joten nyt löytyy fleeceä valkoisena, vaaleanpunaisena, harmaana ja pinkkinä jos joku on vailla rusettihattuja :)

Siivota.

Tänäänkään en päässyt kouluun. Nousin kyllä jo hyvin toiveikkaana klo.6!!! ja laitoin itteni valmiiksi. Mutta kun menin herättelemään Mimiä ei se vielä ollut täysin terve. No jos maanantaina?

Maja. 

Mimi kasasi sohvalle tyynyjä, meni niiden sekaan istumaan ja kertoi, että se on maja :)<3 

Pitäisi siivota, MUTTA, miten mä voisin raaskia siivota pois, toisen tärkeää majaa?

Hommaa riittää.

Joten mua ei varmasti huvita tehdä mitään muuta kun, kuunnella super piristävää ysäri musaa ja tanssia!

Puspus.

Koulun ja päiväkodin alku tunnelmia

Miten voikaan olla näin hyvä tuuri?!

 Päivää ennen koulun alkamista minä sairastun flunssaan. Yöllä heräilen tunnin välein, kuume nousee ja oksettaa. Joskus aamu viidelta otan buranan ja torkun sohvalla muuteman tunnin. Sänkyyn ei voi mennä, se on kuuma kun sauna. Heräilen sohvalta seitsemän aikoihin ja huomaan että lääke on tehnyt tehtävänsä ja olo on huomattavasti parempi. Okei, päätä jomottaa ja aivot on vähän jumissa. Väsymyksestä en edes sano mitään. Eli varsin mainio olo aloittaa ensimmäinen lukuvuosi? :D No mainio tai ei, niin minä joka tapauksesa menin kouluun. Jaksoin juuri ja juuri, sen muuteman tunnin ensimmäinen koulupäivän. Haukottelin viiden minuutin välein ja mietin haittaisko se ihan kauheasti jos laittaisin hetkeksi silmät kiinni? 

Bussiin päästyäni en enään miettinyt, vaan pidin silmät kiinni kokomatkan. Ah mitä ihanuutaa!

Olin tosi tyytyväinen että menin kouluun olostani huolimatta. Sain tutustua luokkakavereihin ja opettajiin. En ehkä antanut itsestäni mitään maailman parasta kuvaa, mutta mainitsin kyllä että olen vähän puolikipeänä liikenteessä, niin älkää sitten ihmetelkö :D

Kotona torkuin loppupäivän sohvalla.

Mimin päivähoito on alkanut tosi hyvin, ehkä liiankin helposti? Varmaan jotain takapakkia on luvassa, jonkunajan päästä kun tyttö tajuaa, että sinne päiväkotiin mennään oikesti joka arkipäivä. 

Mimi jää hoitoon hyvillä mielin, ei mitään itkuraivareita joihin olin niin varautunut :o Hoitopäivän jälkeen saan kuulla, että Mimi on viihtynyt hyvin, ei edelleenkään itkuja. Syönyt vaihtelevasti ja nukkunut hyvin. Kotimatkalla tyttö on hypellyt niin tyytyväisenä kun vain voi!

Äiti on ylpeä reippaasta tytöstä<3

Minun flunssani on parempaanpäin, niin eiköhän sitten Mimi tule kipeäksi! :D Viimeyönä Mimi heräili ja kuume oli nuossut hänelle yllättäen. Arvatkaa vaan kuinka mielelläni jään saikulle kahden koulupäivän jälkeen? Melkein hävettää olla heti alkuun poissa koulusta. Se että itse on vähän kipeä, ei haittaa, mutta kun lapsi sairastuu niin sitten on vain pakko jäädä kotiin. Vain kotona oleskelu, tuntuu taas niin tylsältä, kun oli tottunut jo ajatukseen koulusta. Toivotaan pikaista parantumista.

Kohta mennään!

Tämä viikko ollaan yhdessä Mimin kanssa treenattu päiväkotiin menoa. Ja hyvin on sujunet! :)

Mimillä on ryhmässä ihania leikkikavareita. Olen ylpeänä saanut seurata miten tyttö osaakaan leikkiä niin nätisti, muitten kanssa. Siellä se mennä viilettää päiväkodin pihassa, kun vanhatekiä. Ja mikä hauskin, ryhmän kaksi vanhinta poikaa kirmaa Mimin perässä kokoajan :D<3 Heidän kanssaan tyttö eniten onkin leikkinyt.

Hoitajistakin ollaan tykätty. Aivan ihanilta vaikuttavat :) Huomenna olisi tarkoitus jättää Mimi hetkeksi hoitoon, ilman äippää. Saas nähdä miten menee? Luultavasti pienet itkut eronhetkellä ja sitten tyttö jo paineleekin täyttähäkää leikkeihin. Olen tosin saanut seurata miten ryhmän eräs uusitulos on itkenyt ja huutanut pari tuntia (koko sen ajan kun äiti oli poissa) ihan täysillä! Ei käy kateeksi hoitajia, eikä kyllä kyseistä poikaakaan :/ Mutta eiköhän  hänkin sopeudu ajankanssa :)

Tänään olisi tarkoitus alkaa nimeämään noita mimin vaatteita. Huh, on siinäkin hommaa :D En halua suoraan tussilla kirjotella vaatteisiin, kun pieneksi käytyä ne lähtee eteenpäin. Niin kivempi, ettei niissä lue entisen omistajan nimiä. Ajattelin kokeilla laastariteippiä johon kirjoitan tytön nimen ja se liimataan vaatteeseen. Onko muilla kokemusta miten toimii? Netistä vaan luin, että olisi tosi helppo ja toimiva ratkaisu.

PS.

Huuto.netissä olisi nyt myynnissä Mimin 80-86 kokoisia vaatteita (pakettina.)

TÄÄLLÄ!

Nyt on hyvä

Enään viikko ja sitten se alkaa! Mami menee kouluun ja mini muru päiväkotiin. Ja arvatkaa mitä? Ei edes tunne niin hurjalta kun odotin! Okei tässä on vielä viikko aikaa, saattahan se mieli muuttua vielä..mutta en usko. 

Kolme vuotta on melkein takana kotiäiteyttä. Kaikkeni olen antanut näillä tärkeille ensimmäisille vuosille, parempaan en ole pystynyt. Toivottavasti se riittää?

Olen onnellinen, että olen voinut olla kotona näinkin pitkään. Se on ollut meille ehdottomasti paras vaihtoehto lapsea ajatellen. Varmaan myös ainutkertainen. Jos meille tulevaisuudessa siunaantuu lisää lapsia, en usko että voin olla poissa työelämästä kolmea vuotta taas.

Suunnitelmissa on käydä koulu kahdessa vuodessa. Tehdä sitten töitä ja elää säästellen pari vuotta. Sitten ostetaan oma koti<3

Sitten maksetaan lainaa seuraavat parikyt vuotta. Missä välissä sitä enään ehtisi olla kotiäitinä?! :D 

Musta on ihanaa, kun arkeen tulee uudet rytmit ja rutiinit. Se kiire vähän mietityttää. Miten ehtii tekemään kaiken? Mutta, en ole maailman ensimmäinen äiti joko lähtee opiskelemaan, kyllä ne muutkin pärjää. Miks en minäkin? Pitkä koulumatka on miinusta, mutta pitää vain oppia ottamaan sekin aika hyödyksi. Aamulla voi vetästä vaikka bussissa aamupalaksi banaania ja viimeistellä meikkiä :D Paluumatkalla voi kerrata päivän aikana käytyjä asioita ja tehdä läksyjä. Muutto haaveet meillä edelleen on, mutta kun ei asuntoa jostain kumman syystä kuulu, niin näillä mennään.

Mimin kanssa ollaan juteltu päiväkodista koko kesä. Ollaan käyty leikkimässä päiväkodin pihassa usein. Se ei siis tule mitenkään yllätyksenä tytölle.

 Aika tuntuu nyt niin sopivaltakin. Mimistä on kasvanut reipäs ja sopeutuva tyttö. Vielä vuosi sitten tyttöhän oli niin arka, ettei mun tarvinnut mennä kun vessaan, niin tuli kauhea huuto. Puhumattakaan siitä, jos joku vieras otti tytön syliin. Ja nyt se sama tyttö mennä vilistää leikkipuistoissa niin itsenäisesti, osaa leikkiä toisten lastenkassa nätisti ja nauttii siitä. Huutaa heipat vain äidille, kun ilmoitan lähteväni lenkille. Toki Mimissä on myös niitä herkkiä piirteitä, mutta ne on osa tytön persoonaa. Enenmänhän Mimi on rauhallinen ja helppo, kun vilkas ja voimakastahtoinen. Vaikka sitä uhmaa kyllä on! ;D

Mä olen ihan innoissani hankkinut uusia tarvikkeita kouluun, kun mikäkin eka-luokkaleinen ;) Tiimarista löysin iihania PIP Studio tarvikkeita! Pakko oli saada, vaikka ihan ylihintaisia olivatkin.

Ostin ison kovakantisen vihkon ja kierrekansioin. Kalenteri on tuollainen tylsä, mutta ajatelin tuunata sitä ja liimata siihen timantteja.

Terveisin Innokas tuleva opsikelija! ;)

Takki johon ei kyllästy

Joihinkin vaatteisiin sitä vain kyllästyy, vaikka ne kuinka ihania olisikin. Minulle on käynyt usein näin. Mutta sitten on niitä joihin ei millään kyllästy, ihan sydäntä riipaisee, kun lempivaate käy pieneksi, eikä vastaavaa isompana ole jemmassa!

Cupcaken pilkku anorakki on ollut minulle niin rakas, kun vaate voi vain olla!

Löysin tämän ihanuuden, kun Mimi oli n. puolivuotias. Takki on koko 86, mutta se oli viimeinen kappale. Se oli pakko saada.

Tämä kuva on muuten ensimmäinen kuva, jonka julkaisin blogissani!

Vajaan vuoden ikäinen mini-mimi hiekkaleikeissä. Päällä tiytysti suosikki takki.

Vajaa 2 vuotias Mimi, joka on vasta vähän aikaa sitten oppinut kävelemään!

Ja se takki näyttää vieläkin yhtä ihanalta!

Myös tämän vuoden keväällä ja viileillä kesäpäivillä takki on ollut käytössä. Enkä vieläkään koe milkäänlaisia kyllästymisen merkkejä.

Mutta surullinen tosiasia on se, että takki on jäämässä pieneksi. Johon sitä kyllä kohta kolme vuotta ollaankin käytetty! :D

Jos joku tuntee yhtä suurta rakkautta tätä takkia kohtaan, niin voi käydä huutamassa sen omakseen TÄÄLTÄ!

Ja jos jollakin on samaa takkia isommassa koossa, niin myykää meille!

Vaate säilytystä

Mimin huoneessa on paljon kaappitilaa, on "henkarikaappi" ja sitten ihan perus vaatekaappi. Hyvin mahtuu kaikki vaatteet paikoilleen. Voi niitä aikoja, kun säilytin Mimin kaikkia vaatteita lipastossa!

Henkareilla roikkuu suurinosa vaatteista (paitsi housuut ja hameet.) Henkarikaappi on vaan paljon kätevämpi, ei tarvitseviikkailla ja näkee yhdellä silmäyksellä kaikki vaatteet.

Siellä roikkuu hupparit, neuletakit, paidat, mekot ja tunikat.

Ennen kuvien ottamista siivosin kaapin. Otin kaikki vaatteet pois kaapista ja apua! Se vaatekasa oli valtavan näköinen! Ei ne tuolleen kaapissa näytä niin hurjalta määrältä. Mutta oikesti, kun kaikki vaatteet oli lattialla läjässä, rukoilin, että T ei nyt tule katsomaan mitä mä teen. Se olis varmasti saanut pienen kohtauksen tästä vaatepaljoudesta. Siinä sitä olisi saanut taas selitellä: "Me oikeasti tarvitaan näitä kaikkia ja vähän lisääkin." :D

Viereisessä kaapissa on sukat ja piksut, hameet ja niiden takana isomman tytön vaatteita. Sitten t-paidat, niiden takana yövaatteita ja topit. Sitten sukkahousut ja ylimpänä housut.

Tuli samalla kerättyi kaapista taas pieneksi käyviä vaatteita, joita lisäilen huuto.nettiin kun ehdin (jaksan.)

Kaapin ulkopuolella, ovessa on koukku johon väkersin pinneille paikan. Pitkä pätkä satiininauhaa solmittuna koukkuun. Nerokasta :D Meillä kun oli pieni ongelma, kun aina kaikki pinnit tuppasi katoamaan. Nyt tämä uusi säilytys-systeemi on niin ylhäällä, ettei lapset pääse siihen käsiksi ja pinnit pysyy tallessa :D

Kaapinovessa roikkuu myös, yksi uusi ihanuus ;)

Ulkovaatteilla on eteisestä raivattu pieni kaapinpätkä. Nyt siellä on sadevaatteet ja välikausivaatteita.

Ja kengät on kenkätelineen ylinmässä kerroksessa. Ei mikään kaunis säilytysjärsestelmä, mutta menköön nyt jonkin ainaa :)

löysin muuten eilen Stokkalta tälläiset puiset nimikirjaimet, hyvässä alessa! En voinut vastustaa. Ajattelin näitä meidän sängynpäätyyn. Mutta saapa nähä, koska sinne päätyvät... meille on nimittäin vähän muutto haaveita. Niin ei viitsi nyt seiniin alkaa mitään porailemaan, jos se vaikka tärppäisikin ja päästäisiin kohta muuttamaan! :))

We love Pori

Huh mikä viikonloppu takana! Oltiin T:n kanssa Porissa taas vähän jazz:sailemassa (niinkuin viime vuonnakin) Minulla oli peräti 2 vapaapäivää lapsesta ja otin kyllä kaiken ilon irti. Se oli oikestaan mun kesäloma :D Ja ilmakaan ei olisi voinut olla parempi, aurinko paistoi koko viikonlopun. Se tuntui melkein epätodelliselta, kun miettii viimeaikojen säätä (tai tämän päivän.)

Meidän Porin loma alkoi jo niin ihanasti. Kun saavuttiin  perille perjantaina, kello oli n. 12 aamupäivällä. Lysändin heti vain pihaterassille, jäin ottamaan aurinkoa ja vaihtamaan kuulumisia ihanien ihmisten kanssa. Lakkasin varpaan kynnet pinkeiksi. Ajattelin vain kunka ihana loma tästä tuleekaan!

Perjantaina käytiin illemmalla Jazz kadulla ja aurinko senkun jatkoi porottamista. Tuli ihan kuuma. Tytöt lähti kiertelemään kojuja ja pojat jäi terassille. Kun tultiin takaisin kuulin, että T oli törmännyt johonkin sen ensimmäiseen tyttöystävään. Olisinpa ollut näkemässä! Ei sillä että olisin, mitenkään erityisen mustasukkainen, enenmänkin utelias :D

Ilta jatkui grilli herkkujen parissa, muutemaa juomaa unohtamatta.

Kun väsymys vei voiton, kömmin murun kanssa sänkyyn. Toinen nukahtaa heti ja minä jään makoilemaan siihen viereen. Tunnen miten sydän jyskyttää tuhatta ja sataa, ilman sen kummenpaa syytä. Sitten tulee kamalat mahanväänteet, oksettaa ja on niin pahaolla. Ei, se ei ole krapula. Paniikkikohtaus vain.

Fyysistä ja henkistä suunnattoman pahaaoloa. Kamala ahdistus ilman sen kummenpaa syytä. Sitä on niin vaikea selittää. Ne tietää vain, jotka on kokenut saman.

Onneksi tämä kohtaus menee ohi nopeasti, tunnissa.

Aamulla on kaikki hyvin. Aurinko alkaa pilkistämään pilvien takaa. Kahvia naamaan ja muitten seuraan terassille suunnittelemaan päivän ohjelmaa. Tytöt lähtee kaupungille shoppailemaan . Pojat jää vetämään bisseä ja saunomaan.

Minä löysin itselleni kaikkea pientä kivaa. Kuten uudet treeni vaatteet (ajattelin että ne vähän lisäisi motivaatiota.) Sitten parit korvakorut ja aivan ihanan helmikaulakorun! Voin esitellä niitä myöhemmin. Niin ihanaa kierrellä kauppoja rauhassa, viime kerrasta olikin aikaa.

Käytiin ruokakaupan kautta vielä hakemassa lisää grillattavaa ja lähdettiin kotiin päin, niin siis Katin ja Teron kotiin. Jossa tytöt alkoi katsomaan Kokovartolo miestä ja vähän tissuttelemaan. Voi että, en ole varmaan koskaan nauranut niin paljoa! Suosittelen kyllä kaikkia katsomaan. Sai oikeasti nauraa mahakippurassa. Vai olikohan niille muutemalla trinkillä jotain vaikutusta asiaan? :D

Parin tunnin komikaan jälkeen syötiin ja alettiin laittautumaan iltaa varten. Ripsien liimailua ja hiusten suoristusta. Elämä on laiffii.

Päädyimme kivaan klubiin, olisiko ollut PK? :D Minä tanssin jalkani kipeäksi, meno oli niin kovaa että vasemman silmän ripset tippui päästä. Olin varmasti kaunis näky! Toisaalta kyllä niitä miehiä taas olisi riittänyt, iskuyrityksiä sateli :D Kovasti parantaa kehnoa itsetuntoani. Ja sitten on niin kiva sanoa vaan että: Ei kiitos, mun poikaystävä on tuolla" :)<3

Yö venyi pitkäksi. Käveltiin baaristä kotiin, jonotettiin nakkikioskilla, ylihintaisia ja ala-arvoisia hampurilaisia. Kotona vielä saunottiin. Nukkumaan päästiin klo. 7!!! Hullua. Normaalisti herään siihen aikaan. En ymmärrä miten jaksoin edes valvoa. Ei tässä enään mitään nuoria olla ja kisakunto ei ole sama mitä joskus 18vuotiaana :D

Muuteman tunnin nukkumiset riittikin hyvin (no ei todellakaan riittänyt.) Kamat kasaan ja autoon, mars. Päänsärky oli ihan mieletön. Mutta nopesti se matka vaan meni ja kohta oltiinkin jo kotona.

Ai että, irtiotto arjesta voikin tehdä hyvää! Kaksi päivää, tuntui paljon pidemmältä ajalta. Ehdittiin taas paljon. Ja ihanaa olla välillä se porukan nuorin, pikku prinsessa. Eikä aina se huolehtiva äiti.

Mutta en kyllä kaipaa aikaa, jolloin elämä oli vain juhlimista ja töitä. Kerran vuodessa kunnon irtiotta riittää nykyään hyvin.

Mutta nyt äiti taas jaksaa!

Minun H&M

H&M syys-mallisto oli vihdoin ilmestynyt nettiin. Mä olin niiin odottanut tätä! :))

Mutta mitään super ihanaa ei sitten oikein löytynytkään. Ainut pakko saada -juttu, oli tummansininen bambimekko. Loput ostoksistani olikin vain sellaista tarpeellista perus trikoota.

 aawww nämä on ihanat! Mietityttää vain millaistahan mitoitusta ovat? Viimeaikojen kokomusten mukaan H&H lastenvaatteet on ollut kyllä pientä mitoitusta, niin otin meille nyt kokoa 98/104. Saas nähdä hukkuuko Mimi niihin, vai osuuko koko nappiin.

Onpa kiva, kun baby puolen vaatteita on kokoon 92 saakka, eli voidaan vieläkin ostella sieltä puolelta! :D Rusetti tunika oli ihana ja edullinen.

Sitten sitä perus trikoota, ihanissa väreissä! (Näissä on muuten nyt ota 3 maksa 2 tarjous meneillään.)

 

Piksuja tarvitaan lisää, tulevalle päiväkotilaiselle.

Viimeksi jäi harmittamaan kun en ostanutkaan tätä myssy, onneksi niitä oli taas myynnissä :)

Itselleni  tilasin vain pari yläosaa.

Mitäs muut on löytänyt H&M syys-mallistosta? :)

PS. Onpas taas tullut ostospainotteisia postaksia :s Ei vain ole ollut viimeaikoina inspiraatiota mistä kirjoittaisin. Jos jollakin on jotain toivomuksia mistä postaisin saa ehdottaa!

Uuden paidan, onnellinen omistaja.