torstai 31. maaliskuuta 2011

Kevättä ilmassa

Nyt on ollut niin ihanat kävät säät, että on pitänyt kaivaa Mimi välikausi vaatteet esiin. Yritin niitä vähän kuvailla, mutta kuvat ei ole kyllä kummoisia, kun Mimi pyöri jaloissa, ihmettelemässä mitä se äiti taas tekee. No tätä se teki:

                                     Cupcake haalari. Se on vaan niin ihana, niin meidän näköinen

                                                  Ticetin Rubben rain. Ihan kiva rymyämis asu.

                                                            Parit Reima mini tecit ja Kavatit.

Cupcake anorakki, viimevuodelta. Housut H&M, Pitää kyllä ostaa tähän toiset, kun nuo on oikeasti toppahousut. Ticetin housut käy toki, mutta beiget olisi paremmat.

                                                      Pari kirppis takkia, molemmat H&M.


                                       Lindex nahkatakki ja H&M satiinitakki. Viimevuoden alesta.

                         Fliis pukuja, Kappahl ja GAP. Viimevuotisia, alkavat jäädä jo pieniksi.

Onhan tässä jo aika kasa, mutta jotain puuttuu silti.Huiveja ja hanskoja ainakin. Ja sadehattu! Se on tärkeä...ehkä :D Kenkiä tulee lisää, kun ryhdytään kävelemään, nyt on kahdet ensiaskel Kavatit, niillä pääsee hyvin alkuun.

keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Muskari-Murunen

Tammikuusta alkaen, me ollaan alettu käymään muskarissa. Mimi rakastaa musiikkia, laulamista ja tanssimista, joten tiistain muskari-aamu on meillä aina tosi odotettu.

Alussa ehtii vähän leikkiä pehmokaloilla, kun odotellaan, että kaikki kaverit saapuvat.
Mimi nauttii selvästi muiden lasten seurasta, menee helposti tekemään tuttavuutta ja varsinkin yksi isimies, joka ryhmässä käy, on Mimin lemppari :D Aina kun Mimi näkee tämän miehen kuuluu hänen suuntaan, hempeällä ja ihailevalla äänellä "Pappaaaaaa!"
Tämä mies on onneksi tosi mukava ja rento, ja on oppinut myös sen, että Mimi on ristinyt hänet papaksi :D "No moikka Mimi! Pappa tuli!" :D
Koska Mimi ei vielä kävele, maltetaan hyvin istua sylissä laulujen aikana. Monille tämä on jo ihan mahdotonta, halutaan vaeltaa pitkin salia ja tutkia kaikki mahdollinen :)

Laulutkin ovet vähän jäänyt tytön mieleen ja joitakin osataan laulaa jo pari, kolme sanaa "tuiti, tuiti, tähti" Eli siis tuiki, tuiki tähtönen :)
Muskarin ainut huono puoli on se, että se kestää niin vähän aikaa. Juuri kun ollaan päästy vauhtiin, onkin jo loppulaulun aika.


Ja Sitten vielä, onko jollakin ehdotuksi/toiveita mistä tekisin postauksen? Jos on niin rohkeati vaan ehdottelemaan! 

1,2,3...10?

Kuinka paljon on sopivasti? No niitä lapsia tietenkin. Jokainen on varmaan miettinyt tätä omallakohdallaan, joillekkin se voi olla ihan itsestäänselvyys, toiselle paljon vaikeampi kysymys.

Kun Mimi oli pikku vauva, mä suorastaan pursuin rakkautta, halusin ehdottamasti näitä lisää! Halusin pelastaa kaikki maailman orpolapset ja parantaa maailmaaa. Nyt se innostus on vähän laantunut. Yhden kanssa on hyvä olla. Jaksaa paremmin ja jää sitä aikaa omille jutuille. Ja sitten kun taas miettii lisää, niin olishan sellanen pikku vauva taas aika ihana!

Eli en todellaan tiedä haluanko lisää näitä, vaiko en. Ja milloin? Toisaalta jos haluaa lisää lapsia olisiko fiksunpaa tehdä kaikki vaan yhteen putkeen. Lapsista olisi seuraa toisilleen, kun ikäero ei olisi niin iso. Sitten 40 vuotiaana olisi jo vapaa vanhempien velvollisuudesta. Voisi matkustella ja keskittyä työelämään.
Vai pitäisikö nyt pitää 15 vuoden vauvatauko, nauttia elämästä yhen lapsen kanssa, panostaa tähän yhteen täysillä?
Yöheräämiset ja muut pikkuvauvojen tuomat  haasteet, alkaa olla takanapäin. Ja pakko myöntää, onhan se ihanaa! Kyllä musta on tullut taas senverran mukaavunhaluinen, että haluaa vaan nauttia elämästä, tän yhen kanssa.

Ja samalla olen vähän kateellinen perheille, joissa on enänmän lapsia. Vaikka kaksi lasta tarkoittaa, kaksi kertaa enänmän väsymystä, se tarkoittaa myös kaksi kertaa enänmän rakkautta.

Ehkä perussääntö (omasta mielestäni) lapsienhankkimiseen on se että "mitä jaksaa ja mihin on varaa" En usko, että jaksaisin vielä. Rahatilannekkin voisi olla parempi. Ehkä joskus vielä, onhan tässä aikaa.


lauantai 26. maaliskuuta 2011

Äiti on vähän pipi

Perjantai aamuna heräsin maailman kauheinpaan kurkkukipuun. Nieleminenkin sattui mielettömästi. Muita oireita ei kuitenkaan ollut. En viitsinyt mennä lääkeriin, jos tämä onkin vain astetta ärhäkämmän fulssan alkua? Ja kun särkylääke alkoi vaikuttamaan kipukin oli ihan siedettävää. Iltaa kohti alkoi sitten nousta kuumetta. Välillä oli niin kylmä, välillä kuuma, päätäsärki.
Yö oli kamala. Se sietämätön kurkkukipu palasi. Yö tuntui kestävän ikuisuuden. Aina kun heräsin, toivoin että olisi jo aamu, ei pitäisi maata tuskissaan sängyssä ja yrittää nukkua, kun ei siitä mitään tule.
Mimi heräsi tuttuun tapaansa siinä seitsemän jälkeen. Kun itse nousin sängystä, olo oli kun haudasta nousseella. Joka paikkaan sattuit. Mä en jaksa.
Tekstaan Mimin isovanhemmille, että tulisivat hakemaan tytön hoitoon, äiti on vähän pipi.
Onneksi tuo yksi kiva oli taas niin ihana aamulla "haluutko jäädä sänkyyn lepäämään, niin mä voin katsoa Mimiä" <3
Nyt tyttö lähti muutemaksi tunniksi hoitoon.


Ihan uskomatonta tää tautien määrä. Varmaan joka kuukausi tän talven aikana, on ollut jotain tautia meillä. Toivotaan, että tää olis nyt se viimeinen. Ja että seuraavaa flussaa (tai mitään muutakaan tautia) ei tarvitsis sairastaa, kun taas vasta ensi syksynä, kun uudet tautiaallot  jyllää :D

Pitää varmaan mennä maanantaina sinne lääkeriin kuitenkin, jos tämä onkin angiinaa? :s

torstai 24. maaliskuuta 2011

Torstai

Torstaisin meillä on äippäkaffila päivä. Se on alle 25 vuotiaille mammoille ja muksuille tarkoitettu kohtauspaikka, tikkurilassa. Lapset saa leikkiä keskenään ja äipät rupatella ja juoda kahvia. Toisinaan on myös jotain ohjelmaa.

 Tänään ei kuitenkaan paljoon kohtailtu, koska oltiin ainoat ihmiset siellä (vetäjien lisäksi.) No ei haitannut. Mulla oli kuitenkin juttuseuraa ja Mimillä oli paljon puuhaa lelujen kanssa, vaikka leikki kaveria ei nyt ollutkaan.


Perjantaina me suunnataan avoimeenpäiväkotiin. Siellä onkin aina menoa ja meininkiä (joskus vähän liikaakin.) No Mimi kuitenkin tykkää käydä siellä. Viihtyy vaikka kuinka pitkään omien leikkien parissa ja nauttii myös toisten pikkuisten seurasta. Äippä saa vaan istua sohvalle, juoda kahvia ja seurata vähän sivusilmällä toisen touhuja.
Tyttö on rohkaistunut tosi hyvin ja vierastaminen on myös vähentynyt paaljon. Luultavasti näistä meidän "harrastuksista" on ollut apua tähän. Ja kyllä mäkin tykkään, että joka päivälle on jotain ohjelmaa.


Mimi oli tänään niin söpönä, isojen tyttöjen farkuissa ;> Yritetaan pitää myös noita kenkiä jaloissa, kun tytöllä on tapana varvistella ja toisinaan nilkat on vähän miten sattuu, kun seistään. Ei hyvä.

Imurinletkukin näkyy kauniisti taustalle. Se onkin aina esillä, koska sitä käytetään useamman kerran päivässä :D. Mulla on nykyään aika huono kaaoksen sietokyky. Ennen ei voinut vähempää kiinnostaa, jos ympärillä oli täysi kaaos (ainakin sillon kun asuin vanhempien luona.)
Nyt rakastan sitä, että on siistiä ja tavarat paikoillaan. Toisinaan on VÄHÄN turhauttavaa yrittää pitää tavarat paikoillaan, kun eräs pikkutyttö rakastaa tavaroiden levittelyä pitkin asuntoa :D

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

UGG

Olin päättänyt, että tänä talvena hankin laadukkaat talvikengät. Onneksi joulupukki, otti toiveeni vastaan ja tälläiset sieltä tuli. Aivan ihanat, lämpöiset, pehmoiset uggit!
Nuo pienet ja pinkit on tietty Mimin, ne ei kyllä oli uggit, mutta yhtä ihanat :)

Ikävä kyllä, olen joutunut totemaan, että näitä kenkiä, ei ole suunniteltu ainakaan Suomen talveen!
Ne on ihan super liukkaat, monet kerrat on kaatuiltu nämä jalassa! Eikä tuo materiili kestä yhtään kosteutta, vaikka kengät on suojattu ihan asianmukaisella suihkeella!
Okei, onhan ne ihan uskottamattoman mukavat jaloissa ja näitä ei ihan helpolla kävellä lyttyyn. Toisin kun niitä parinkympin halppisversioita (sellasetkin tuli testattua pari talvea sitten.)
No onko nämä kengät hintansa vertaiset? Ei todellaan! Ainakaan suomen hintojen (yli 200€)
En suosittele

Ehkä ensi talvena kokeillaan Emuja, niistä olen kuullut paljon kehuja, ei ainakaan pitäisi olla liukkaat. Ja väriksi ehdottomasti tummanruskea, niisse ei toivottavasti näkyisi kaikki läiskät heti.

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Täällä taas

Ompa mahtavaa saada näpytellä taas omalla koneella. Ette arvaakkaan miten ihmeelliseltä tuntuu töllöttää isoa näyttöä, käyttää hiirtä ja normaalia näppäimistöä! :D Aloin jo tottua siihen säälittävään miniläppäriin ja nyt tuntuu taas niin oudolta käyttää tälläistä perus konetta, kaikki on niin suurta ja ihmeellistä :D

Nyt on siis aika tehdä paluu bloggailuun. Pyrin päivittämään tätä ainakin jokatoinen päivä.
Kuulumisista sen verran, että hyvin menee! Muutemat flussat ollaan sairasteltu (kukapa ei?) Mimi sai myös ensinmäisen ripuli/oksennustaudin ja siitäkin selvittiin hyvin. Vaikka ne 4 päivää oli kieltämättä toosi rankkoja. Tyttö oli kuitenkin niin reipas ja ilonen, se antoi myös äidille voimaa. Paljon on muutakin tapahtunut, etten edes tiedä mitä sitä kertoisi?


Täällä ei kävellä vielä(kään), vaikka ikää on jo reilut 1v4kk. Edistystä kuitenkin tapahtuu (vaikkakin ihan uskomattoman hitaasti :D) Nyt noustaan seisomaan tukeavasten ihan itse, osataan kiipeillä esim.sohvien päälle ja nyt on viimepäivinä ollut sellasia merkkejä, että olisi kiinnostusta nousta seisomaan jo ilman tukea!
Puheenkehitys taas etenee huimaa vauhtia. Tulee yksinkertaisia 2-3 sanan lauseita ja sanoja on hallussa jo melkeinen määrä, joka päivä opitaan lisää. Mimi saakin usein ihastelua hyvistä puheenlahjoista ;)

Mimi testailee vähän poraa


Meidän elämään on myös tullut aika yllättäen kolmas pyörä! Sillon kun sitä vähiten odottaa, voi tapahtua jotain aivan ihanaa! Senverran pitää tarkentaa, että kyse ei ole ainakaan uudesta vauvasta (tavallaan) :D


Eilen oli vähän kiireisenpi päivä, kun odotin. Ajattelin tekeväni postauksen jo eilen. Ei vaan ehtinyt. Aamusta mentiin avoimeen päiväkotiin, laulumaan ja leikkimään, sitten kotiin syömään ja Mimi päikkäreille. Silläaikaa äippä ehti siivota ja laittautua, kun oltiin lähdössä Jumboon kiertelee kauppoja ja syömään. Siellä kuluikin koko loppupäivä. Kun tyttö kävi sitten yöunille, mulla oli niin hyvää seuraa, ettei tullut mieleenkään mennä koneellä näpyttelemään. Sori vaan ;D

Tulipahan sekava juttu. Tästä se kuitenkin lähtee TAAS!


"Äiti, saanko lainaa näitä tänään?"