Mimistä oli paljon apua. Sillä aikaa kun äiti kokosi penkkiä, Mimi murusteli styroksin paloja ympäri olohuonetta, JESS :D Positiivistä oli kuitenkin se, että sillä oli jotain puuhaa, niin sain aika rauhassa tehdä rakennustöitäni.
Tyttö oli taas ihana kun matki kaikkia mun sanomisia: "Hmmmm mielenkiintoista" "En mä älyy" :D
Ja kun sanoin että: tää ois kyllä Timpan työ. Mimi oli fiksuna tyttönä samaa mieltä ja sanoi: Timpan työ!
Voi että olin ylpeä itsestäni, kun penkki oli viimein kasattu!
Se onnitumisen ilo oli kuitenkin lyhyt. Kun siivosin kaikki pakkausroskat pois löyti pieni yllätys.
Hmmm, nämä tuskin on mitään varaosia? :D
Jään odottamaan Timon auttavaa kättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti