sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Kirjoja

                                 Meillä tykätään kirjoista, niin Mimi kun minäkin.


Olohuoneessa on paikka Mimin kirjoille, tästä hän saakin helposti napattua kirjoja alas. Yleensä ne onkin kaikki laittia levällään ja minä saan usemman kerran päivässä pistää ne takaisin hyllyyn, että kaaos pysyisi edes jotenkin hallussa.






Sitten käännellään sivuja ja ihmetellään, kun joka sivulla on niin jänniä kuvia. Osoitetaan kuvia ja mietitään mikä, mikäkin kuva on. Tunnustellaan erinlaisia pintoja tai painellaan nappuloita josta kuuluu ääniä.

Peilikuvaa pitää välillä vähän pussata ja halia



Kerran kun luettiin tätä eläin kirjaa, kyselin häneltä missä mikäkin eläin on, ja Mimi parhaansa mukaan koitti niitä osoitella. Sitten kun kysyin: "Missä äiti on?" Niin Mimi osoitti hyvin tietävän oloisesti tuota KUKKOA! :D

                
Nämä taitaa olla tämän hetken suosikit. VauKirjasta kaksi ylempää, alin on kirpparilta.



Minä luen nyt Torey Haydenin kirjottamaa Toisten lapset, kirjaa. Olen lukenut samankirjan joskus vuosi sitten, muistelin että se olisi hyvä. Samoja kirjojahan voi (ja kannattaa) lukea useampaa kertaa. Niinkuin samoja leffoja voi katsoa useampaan kertaan. Aina älyää jotain uutta.
Kirjan takateksti:
Pieni poika toisteli kaikuna muiden ihmisten puheita ja radion sääennusteita. Kaunis seitsemänvuotias tyttö oli saanut vanhempiensa raa'asti pahoinpitelemänä aivovamman. Vihainen ja väkivaltainen kymmenvuotias poika oli nähnyt, kun hänen äitipuolensa murhasi hänen isänsä. Ujo kaksitoistavuotias tyttö oli erotettu katolisesta koulusta raskauden takia. Yhteistä kaikille neljälle oli se, että heidät sijoitettiin erityisopettaja Torey Haydenin luokalle. He saivat rakastavan ja ymmärtävän opettajan, joka ei koskaan lakannut välittämästä ja joka yhdisti rakkaudetta kasvaneet lapset yhdeksi perheeksi. Torey Hayden on työskennellyt erityisopettajana kouluissa, sairaaloissa, laitoksissa ja yliopistoissa. Hänen lapsia ja lapsipsykologiaa käsitteleviä kirjojaan on käännetty lukuisille kielille. Tiikerin lapsi, Auringonkukkametsä, Sähkökissa, Nukkelapsi ja Hiljaisuuden lapset ovat olleet menestyksiä myös Suomessa. Suomentanut Seppo Raudaskoski

En voi liikaa hehkuttaa miten ihania Torey Haydenin kirjat ovat! Vaikka niissä kerrotaankin aina lapsista joita on kohdeltu todella huonosti tai joilla on jokin vakava sairaus/vamma, kirjoissa on myös niin paljon rakkautta ja toivoa. Monet itkut, mutta myös naurut on tullut kirjoja lukiessa. Ja se että kirjat perustuvat tositapahtumisiin, lisää niiden maagisuutta.
Näitä kirjoja lukeassa muistaa taas miten hyvin meillä asiat oikeasti ovat, miten pieniä meidän murheet oikeasti on.
Nämä on myös auttanut minua löytämään työn, jota haluan tulevaisuudessa tehtä. Haluan työskennellä lasten parissa, mieluiten mielenterveys ongelmista kärsivien kanssa.


                                                               Mitä teillä luetaan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti