Mikä on normaalia?

Meidänkin tämän talven haalari on alkanut oudosti kulumaan. Haara-saumoissa on kummalikin puolella n.3cm matkalta kulumaa (teippausten kohdalta?)

Kuluma on livenä paljon pahemman näköinen, surkea kamerani ei vain tahtonut ikuistaa sitä >:(

Lisäksi toisen polven kohdalla on sellaisia koholla olevia viiruja muutema.

Minun mielestäni 130€ haalari, jolle luvataan huippu ominaisuudet kestävyydestä ei pitäisi tällästä olla. Tosin tämä on meidän ensimmäinen talvi jollon haalari joutuu todelliselle käytölle, eikä vain rattaissa istuskeluun.

Mitä mieltä ovat ne joilla on enenmän kokemusta talvihaalareista? Meneekö tämä vielä normaalin kulumisen piikkiin?

Ystävänpäivänä

Täällä ollaan jo paranemaanpäin. Tai siis Mimi on. Sensijaan minä ja T ollaan nyt tulossa kipeiksi :D

Mutta parempi näin. Itseään on helppo hoitaa, tietää milloin kaipaa buranaa, lepoa, teetä tai kurkkutabletteja. Lapsen kanssa se on vähän arvailua...

Eilen jopa päästiin vähän ulkoilemaan ja voi että miten se piristikään! Oli paljon virkeämpi olo, kun sai vähän raitista ulkoilmaa.

Mitäs muuten pidätte meidän uudesta tunikasta? Huuto.netistä ostettu, H&M Marimekkoa.

Mielestä tosi suloinen! Eikä yhtään liian retro kun yhdistää valkoiseen ala-osaan.

Ihanan kesäinen ja värikäs. Tää on mainio Turkin matkalle ;)

 

Ja vaikka siitä ei ole kauvaan, kun ilmoitin että vaatteet tuntuu niin turhalta ja pinnaliselta asialta juuri nyt, niin kummasti ne on alkanut taas kiinnostamaan :D Se on selvä merkkisiitä, että alan normaalisoitua :D

Kevään ulkoiluvaatteet on meillä vielä ihan auki. Tai no sade vaatteet on tullut hankittua.

 Jonathanin sadevaatteet oli 70% alessa!

Ja

Sitten meillä on se HK:n söpö sadatakki vielä :)

H&M:tä tilaamani ulkovaatteet oli vaikka vähän pettymyksiä. Takit lähtee ainakin palautukseen, niitä pinkkejä kuorihousuja mietin vielä? Väri on ihana, eikä niissä varsinaisesti mitään vikaa ole. En tosin tiedä löytyykö siihen sopivaa takkia?

Onneksi tässä on vielä aikaa, kunnes kevät saapuu.

Ja näin ystävänpäivän kunniaksi haluaisin jakaa muutemia vinkkejä hyville aviovaimoille:

Klikkaa kuva isommaksi.

Kade

Tuo isompi muru lähti eilen jääkiekko/ryyppy reissulle Ruotsiin. Ja mä olen niiiiin kateellinen. Vaikka en jääkiekosta välitä, eikä ryyppääminenkään kuulu niihin lempipuuhiini. Mä olen vaan niin loman tarpeessa, että se on oikeestaan ihan sama, kunhan pääsisi vain jonnekkin tuulettumaan.

Se on muuten aina yhtä mukavaa, kun muru lähtee jonnekkin juhlimaan. Siitä ei varmasti kuulu koko reissun aikana mitään! Vaikka nytkin pyysin, että soita sitten. Niin ei. Enkä mä halua olla sellanen tyttöystävä joka olisi kokoaika soittamassa perään :D

Ai niin, tulihan siltä yks puhelu vähän lähdön jälkeen: "Mun lompakossa on se vihreä luottokortti, sen pin koodi on ****"

Näin meillä osoitetaan rakkautta? :D

Olen tässä  pari päivää hoivannut Mimi rassua. Sillä kun on nyt kuumetta ja yskää. Taas.

Itsellänikin on jotenkin niin nuutunut olo, kun ei voi mennä edes ulos kävelylle. On vain kiinni tuossa pikku potilaassa lähes 24/7. Nyt kun tyttö on nukkunut pitkin päivää, ei se millään malttaisi käydä edes yöunille.

Oon vähän poikki.

Onhan siitä aikaakin kun viimeksi olin vapaalla. Oikeastaan en edes muista millon viimeksi olin vapaalla? Se taisi olla sillon alkutalvesta kun olin katsomassa sitä Kumman kaa esitystä.

Tässä kuun lopussa olisi ihanaa jos saisi yhden vapaapäivän. Sekin on aika sama mitä sillon tekisi, kunhan ei tarvitse passata ketään. 

Loppuun vielä ihana, kesäinen piristys kuva<3

Tunnustuksia täälläkin

Minulla ei yleensä ole ollut tapana, esitellä näitä saamiani tunnustuksia. Vaikka olenkin tieytysti niistä aina tosi iloinen ja kiitollinen :) Nyt ajattelin kuitenkin tehdä poikkeuksen.

Kiitos ihanilli: Iralle ja Janicalle :)

Tehtävänä on:

1) Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän awardin.

Ihanan karmeaa Janica, sekä Päiväni mun Ira.
2) Kirjoita kymmenen random faktaa itsestäsi.
3) Lahjoita tämä sama award 15 blogille/bloggaajalle.

Faktat:

1.Olen ammatiltani pukuompelija. En ole tehnyt päivääkään ompelijan töitä.

2.Olen ollut töissä lempi vaatekaupassani. (Se ei ole kovin järkevää, kun kaikki raha meni sinne, mistä tulikin)

3.Minulla on 2 veliä. Me ollaan niiin erinlaisia, että välillä on vaikea uskoa, että me ollaan edes sukua :D

4.Olen painanut vähinmillään 46kg ja eninmillään 80kg. Hullua :D

5.Olen ollut Pro-ana.

6.Kärsin paniikkihäiriöstä. En ole kertonut tästä kenellekkään.

7. Minulla on ollut tosi paha akne ja vieläkin ihoni on aika hunossa kunnossa.

8.Rakastan siisteyttä ja järjestystä, mutta en olen kuitenkaan järjestelmällinen luonnostaan.

9. Ylä-asteen päättötodistuksekka ainut 10 tuli ilmaisutaidosta.

10. Syön puuroa 1-3 kertaa päivässä.

Maanantait

Meillä pari viimeistä maanantaita on ollut kyllä oikeita murhe-maanantaita.

Viimeviikon maanantaina huomasin, että joku varastanut meidän pulkan. Säilytin sitä rappukäytövässä, portaikon alla. Aamulla kun oltiin lähdössä kerhoon olikin mukava yllätys, kun pulkkaa ei näkyt missään. Ihania ihmisiä täällä<3

Mentiin sitten kävellen.

Ja tämänviikon maanantai ei ollut yhtään sen parempi. 

Minun pieni, rakas tyttö päätti yllättää  tälläisillä taideteoksilla :D

Nojatuolin päällisestä sain hinkattua tahrat aika hyvin pois, mutta tuo pikkupöytä pitää kyllä maalata uudestaan. 

Onneksi maanaintai on vain kerran viikossa ;)

Nyt ei huvittais

Ei kai koskaan pitäisi hehkuttaa sitä miten onnellinen onkaan. Koska eikös juuri sillon joku päätä yrittää tulla rikkomaan sen?

Jokainen pienenlapsen kotiäiti varmasti tietää, että ei niillä tuilla paljoon hurrailla. Mulle se on ihan Ok minulle. Koin kuitenkin tärkeämmäksi hoitaa pienenlapseni kotona ensimmäiset 3 vuotta, kun siihen kuitenkin on mahdollisuus (jokainen perhe tietää varmasti mitä on heidän kohdallaan paras vaihtoehto, joten en mitenkään ala tuomita tai ylistämään tässä nyt koti/työ äitejä)

Mutta kun muutenkin sitä rahaa on niukasti niin eiköhän eräs kuitenkin päätä jättää elatusmaksun maksamatta. Ne oli tietyts ne rahat jotka olin varannut tämänkuun ruoka/perustarvike hankkeisiin. Yhtä äkkiä huomasin, että tilillä on parikymppiä rahaa, sillähän helposti pärjää kuukauden pienenlapsen kanssa. Tätämieltä on ainakin se "eräs." "Kyllä te sitä rahaa jostain saatte, myykää vaikka TV."

Ja tästä sitten lähti TAAS se hänelle tyypillinen tapa hoitaa asioita: Kiristys.

"En maksa enään mitään, ennen kun saan lapsen luokseni hoitoon."

Normaalaisessa tapauksissa missä pari on yhdessä hankkinut lapsen ja tulee ero, on ihan kohtuullista että isä saa ja haluaa ottaa vastuuta lapsestaan. Mutta tässä on nyt niiiiin erinlainen tapaus. Eräs haluaa vain tehdä elämästi vaikeaa ja mikä surullisinta, tehdä lapsesta pelinappulan.

En ikinä voi suostua sellaiseen!

Mutta tässä tyhjätaskunakaan ei ihan mukavaa ole. Ei ihan hirveästi huvittaisi alkoittaa mitään, Kela, Lastenvalvoja, Sossu-Rumbaa. Vaan eipä tässä oikeen vaihtoehtoja ole.

Näpyttelin juuri Kelalle elatusapuhakemuksen. Tästä voi tulla pitkä "taistelu." Maksamatta jätetyt elatustuet tullaan ottaamaan sitten ulosotossa. Ja parhaimmilaanhan me joudutaan mennä oikeuteen selvittämään tämä raha/tapaamisoikeus asia.

Ei me onneksi täällä nälkään kuolla, vaikka sitä rahaa ei ole edes ruokaan. Kyllä T meistä sen verran huolehtii<3 Vaikka se ei hänen tehtävänsä olekaan.

Niin ja tässä on myös mennyt vähän maku tähän bloggaamiseen. 

En tahdo, että täällä vaan haukutaan sitä erästä henkilöä. Mutta paljoon positiivistakaan sanottavaa ei ole. En tiedä mistä kirjoittaisin? Vaatteet ja muut pinnalisuudet (joita kyllä normaalisti rakastan) ei nyt voisi vähänpää kiinnostaa.

Nina SYDÄN Timo

Kaikki lähti viimevuoden alussa tekemästi deitti-ilmoituksesta :D

Tuntui, että kyllä tähän meidän perheeseen yksi mieskin mahtuisi. Hyvää miestä on vain niin vaikea löytää, varsinkin kun on lapsi.

En käy kovin usein baareissa, eikä niistäkään koskaan löydy oikeasti järkevää seuraa. Mistä muualta kotiäiti löytäisi itsellensä miehen?

Sitten jostakin vain tuli idea ja seuraavaksi näpyttelin profiilia treffipalstalle! :D

Odotukset ei ollut kovin suuret. Ja yllätyinkin positiivisesti miten paljon sainkaan siellä viestejä. Ainut viesti jonka lähetin oma-aloitteisesti (siis etten vastannut jonkun viestiin takaisin) meni Timolle.

Kuva Timon ilmoituksessa oli vähän epämääräinen, siitä ei oikeen saanut selvää. Mutta mun oli silti pakko pistää viestiä. Olihan tällä miehellä ennestään lapsi, ikää suuri sopivasti ja asui samalla paikkakunnalla. 

Lisäksi T:n profiilissa luki, ettei tykkää mistään prinsessatyypeistä. Se pisti vähän naurattamaan, koska mähän oon niin prinsessatyyppiä, kun olla ja voi! Päätin, että tästä prinsessasta saat luvan tykätä!

Ensin viestiteltiin netissä, sitten tekstareilla ja sitten soiteltiin. Sitten sovittiin tapaaminen.

Voi että miten jänittävää aikaa se olikaan!

Ovellani seisoi pitkä, tumma ja komea mies. 

Ensi tapaamisella istuskeltiin vaan sohvalla, juteltiin ja katsottiin TV:tä :D
(Aina kun TV:tä tulee se matkailu ohjelma, missä parit matkaa ympärimaailmaa ja kilpailee toisia vastaan (mikä sen nimi on?) Jaksan aina muistuttaa Timoa "Tätä me katotiin, kun olit ekaa kertaa täällä!" :D)

Ei se ollut mitenkään rakkautta ensisilmäyksellä. Kyllä mun piti ensin tutustua Timoon, ennen kun siihen saattoi rakastua ;)

Minä olin jo alkuun päättänyt, että olen vähän "vaikea" En ala heti soittelemaan perään ja kyselemään koska taas nähdään. Se on hei miesten hommaa! :D

Sitten parinpäivän päästä tulee viesti: "Oli niiku kivaa ja vois joskus uudestaankin?" 

Siitä se sitten lähti. Tapailtiin toisiamme niin usein, kun T vain työkiireltään ehti.

Pikkuhiljaa meistä tuli läheisempiä, käytiin yhdessä juhlissa ja tutustuttiin tostemme perheisiin.

Jossain vaiheessa T:n hammasharta ilmestyi tänne ja sitten pikkuhiljaa kaikki muukin.

Meillä ei ole oikeasti mitään tiettyä päivää jolloin alettiin seurustelemaan, se vaan tapahtui :D Joten ollaan päätetty, että meidän ensitapaamis päivä, on meidän "vuosipäivä."

Kysyin kerran T:tä mitä hän ajatteli minusta, kun nähtiin ensikertaa? Hän vastasi jotenkin näin: "Oot paljon kauniinpi, kun kuvissas. Oot oikeastaan niin kaunis, ettei sun päässäs voi liikkua mitään järkevää. MUTTA sitten kun sä sanoit, että kymmenen uutiset pitää katsoa joka päivä, yllätyin ja muutin mieleni" :'D

Timossa on erityisen ihanaa se, miten hyvin hän on suhtautunut Mimiin. Jo ensi hetkistä lähtien T: on osannut olla niin luontevasti Mimin kanssa. Voiko olla mitään ihanenpaa, kun näen miten Mimi menee T:n kainaloon makoilemaan sohvalle? Tai kun Mimi juoksee Timoa vastaan ulko-ovella ja Timo nappaa tytön sylinsää vähän halimaan. Tie äidin sydämmeen menee lapsen kautta? :D

Mutta niinhän se on. En voisi olla suhteessa miehenkanssa, joka ei hyväksyisi lastani.

Me ei olla mikään tavanomainen "sielunkumppanit" pari. Ollaan enenmänkin sellanen "vastakohdat täydentää toisiaan" pari. ja hyvä niin. Olenkin niin usein todennut: "Ihanaa, kun sä oot tollanen. En mä jaksais toista samanlaista mitä itse oon" <3