keskiviikko 15. elokuuta 2012

Koulun ja päiväkodin alku tunnelmia

Miten voikaan olla näin hyvä tuuri?!
 Päivää ennen koulun alkamista minä sairastun flunssaan. Yöllä heräilen tunnin välein, kuume nousee ja oksettaa. Joskus aamu viidelta otan buranan ja torkun sohvalla muuteman tunnin. Sänkyyn ei voi mennä, se on kuuma kun sauna. Heräilen sohvalta seitsemän aikoihin ja huomaan että lääke on tehnyt tehtävänsä ja olo on huomattavasti parempi. Okei, päätä jomottaa ja aivot on vähän jumissa. Väsymyksestä en edes sano mitään. Eli varsin mainio olo aloittaa ensimmäinen lukuvuosi? :D No mainio tai ei, niin minä joka tapauksesa menin kouluun. Jaksoin juuri ja juuri, sen muuteman tunnin ensimmäinen koulupäivän. Haukottelin viiden minuutin välein ja mietin haittaisko se ihan kauheasti jos laittaisin hetkeksi silmät kiinni? 

Bussiin päästyäni en enään miettinyt, vaan pidin silmät kiinni kokomatkan. Ah mitä ihanuutaa!
Olin tosi tyytyväinen että menin kouluun olostani huolimatta. Sain tutustua luokkakavereihin ja opettajiin. En ehkä antanut itsestäni mitään maailman parasta kuvaa, mutta mainitsin kyllä että olen vähän puolikipeänä liikenteessä, niin älkää sitten ihmetelkö :D

Kotona torkuin loppupäivän sohvalla.


Mimin päivähoito on alkanut tosi hyvin, ehkä liiankin helposti? Varmaan jotain takapakkia on luvassa, jonkunajan päästä kun tyttö tajuaa, että sinne päiväkotiin mennään oikesti joka arkipäivä. 
Mimi jää hoitoon hyvillä mielin, ei mitään itkuraivareita joihin olin niin varautunut :o Hoitopäivän jälkeen saan kuulla, että Mimi on viihtynyt hyvin, ei edelleenkään itkuja. Syönyt vaihtelevasti ja nukkunut hyvin. Kotimatkalla tyttö on hypellyt niin tyytyväisenä kun vain voi!
Äiti on ylpeä reippaasta tytöstä<3

Minun flunssani on parempaanpäin, niin eiköhän sitten Mimi tule kipeäksi! :D Viimeyönä Mimi heräili ja kuume oli nuossut hänelle yllättäen. Arvatkaa vaan kuinka mielelläni jään saikulle kahden koulupäivän jälkeen? Melkein hävettää olla heti alkuun poissa koulusta. Se että itse on vähän kipeä, ei haittaa, mutta kun lapsi sairastuu niin sitten on vain pakko jäädä kotiin. Vain kotona oleskelu, tuntuu taas niin tylsältä, kun oli tottunut jo ajatukseen koulusta. Toivotaan pikaista parantumista.


10 kommenttia:

  1. Mitä sä lähdit opiskelemaan?
    Mä tein aikoinani vähän hölmön ratkaisun ja lähdin opiskelemaan sosiaali alaa, mutta myöhemmin totesin, että ei se kutsumus yksin elätä... Sijaisuuksia olen siellä alalla tehnyt, mutta tällä hetkellä teen ihan muita töitä... Vähän olen miettinyt jos vielä hakis yksityiseen kouluun opiskelemaan maskeeraja/stylistiksi. Koulutus olisi lyhyempi, mutta siitä joutuisi sitten hyviä tonneja maksamaankin. Vaikka koskaan mikään opiskelu ei ole turhaan tuntuu että heitin monta monta vuotta hukkaan, kun en koskaan alkanutkaan tekemään sitä omaa alaani ja toista kertaa en samaa aijo tehdä, joten pitää ehkä vielä pohtia.

    VastaaPoista
  2. Hehee, no just sitä sosiaali ja terveys alaa lähdin opiskelemaan :D
    Mullakin on takana yksi "turha"ammatti, mutta ei musta silti että ne vuodet olisi hukkaan mennyt. Opin paljon ja opiskelu aika oli musta ihanaa. vaikka se ei sitten ollutkaan se mun kutsumus, vaan joku teini-iän unelma :D

    Nyt kun oon vähän kasvanut ja miettinyt, niin haluan ehdottamasti tehdä töitä ihmisten parissa, auttaa ja olla hyödyksi. Plus haluan ammatin, jolle on paljon töitä tarjolla!

    Mulla on kanssa ollut maskeeraaja/stylisti haaveita ja vähän on koulutustakin niihin hommiin. Sille alelle on vain niin paljon tunkua ja niin vähän hommia. Mutta uskon, että sussa olis kyllä ainesta! Vaikutat niin pikkutarkalta ja visuaaliselta. Opiskelemaan vaan, jos siltä tuntuu! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hymmm. kannaattaa sitten tehdä hetki alan töitä ennen, kun jatkaa opiskeluja vielä eteenpäin... muuten suakin saattaa ottaa kaaliin. Sosiaali alassa on puolensa ja puolensa. Koulutus&vastuu ei vaan mitenkään kohtaa palkan kanssa. Lähihoitaja tienaa liian vähän, mutta eipä siinä
      sairaanhoitaja palkassakaan ole kehumista... sh tienaa keskiarvollisesti 2261e!?!?!?! ei nappaa kun työstä mihin ei ole edes koulutusta saa enemmän ja vastuuta ei juurikaan ole.

      Noh onpas pohjalla mullakin ammatti mistä aina saa töitä...

      Poista
    2. Meillä on paljon työharjoittelua, niin eiköhän siinä näe millaista se työ todellisuudessa on :) Toi on kyllä totta, että työ on vastuullista ja palkka siihen nähdän liian pieni. Mutta näillä mennään. Mä oon vähän sellanen, että teen mielummin työtä josta tykkään ja saan vähän huononpaa palkkaa, kun työtä josta en tykkäis mutta saisin parempaa palkkaa.

      Poista
  3. Blogissani on sinulle tunnustus! :)

    VastaaPoista
  4. Itse olen juurikin sairaanhoitaja ammatiltani. Peruspalkkani on reilu 2400+lisät, eli kuukausikeskiarvoni on n.2700e. Minusta se on erittäin kohtuullinen korvaus työstä, josta todella nautin. Sairaanhoitoalan arvostuksessa ei ole kysymys rahallisesta korvauksesta, vaan arvotuksesta, jonka saa asiakkailta ja potilailta. Vastuu on suuri, mutta minusta se on juuri työn suola. Lähihoitajan peruspalkka on 2050e+mahd.lisät paikakunnallani, joten en tiedä voiko kaupan kassalta tosiaan saada parempaa palkkaa? Itse ajattelen, että koska vietän 8h/pv työpaikallani, eli n.puolet hereillä olo ajastani, niin en halua työtä vain "leivän eteen" tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän kyllä ponttisi, mutta voitko rehellisesti sanoa että hoitoala ei olisi alipalkattu? Ilmeisesti olet yksityisellä puolella töissä kun koet saavasi arvostusta asiakkailta/potilailta? Kunnallisella puolella sitä ei heru ikävä kyllä ja syy siihen on kyllä ihan muualla kun henkilökunnan ammattitaidossa! En tiedä olenko sitten ainoa joka ei noilla paljoilla lähde tuota työtä tekemaan... Esim. Ikkunanpesijä tienaa parhaimmillaan puolet enemmän! Alkaisin samantien pesemään ikkunoita, jos en pelkäisi korkeita paikkoja ;)

      Poista
  5. Kyllä hoitoala on alipalkattu, mutta nimenomaan tarkoitin, että rahallinen korvaus ei ole mielestäni prioriteetti nmr.1. Olen kunnallisella puolella, pitkäaikaishoidossa. Kyllä hyvä hoitaja saa arvostusta, mutta juuri motivaation puutteen, välinpitämättömyyden ja tyytymättömyyden vuoksi myös huonompiakin hoitajia alalta löytyy. Toki rahallinen korvaus lisää työmotivaatiota, mutta itse koen, että olen tyytyväisempi elämääni ja myös työssäni tuotteliaampi, kun saan tehdä työtä josta nautin. Jos palkkani olisi huono, sellainen, että sillä ei tulisi toimeen, toki joutuisin olosuhteiden pakosta alaa vaihtamaan. Mutta mielenkiinnolla haluaisin tietää, mitä Sinä teet työksesi? Mikä on sellainen työ, mistä saat niin "suuren" korvauksen, että olet vaihtanut sen "kutsumustyöhösi"?

    VastaaPoista
  6. Hienoa alaa olet lähtenyt opiskelemaan, palkkakin on ok ja töitä löytyy varmasti mikä on kyllä iso juttu nykyään. Uskaltaa ihan erilailla ottaa lainaa jne. kun on ns. varma työpaikka. Ja kyllä sairaanhoitajan ammatti on arvostettu ehkä osittain sen takia että se on niitä ensimmäisiä kunniallisia ammatteja naisille ja tietenkin myös se että ammatti nähdään ns. kutsumusammattina eli Sh:t jonkinnäkösinä hyväntekijöinä :D Ja on täällä siis muitakin Sh:ksi ammatin vaihtaneita ja nimenomaan ns. parempipalkkaisista hommista sairaanhoitajan työhön vaihtaneita. Kaikille ne eurot kun ei oo "se" juttu.

    VastaaPoista