Olen saanut kuulla valituksia mieheltäni aika ihmeellisestä asiasta:
"Miksi sun pitää kokoaika siivota?"
Minusta on tosiaan tullut lapsen myötä melkoinen siivous-intoilija ja järjestysfriikki. Rakastan sitä kun koti on siisti ja tavarat järjestyksessä.
Kun kotona hallitsee kaaos, se ahdistaa ja tunnen itseni huonoksi äidiksi.
Mies on erinlainen. Jos jättäisin siivoamisen hänen vastuulleen täällä ei tahpahtuisi mitään. Hän ei edes huomaisi sotkua ympärillään. Minä teen kotitöistä 99% En nauti kotitöistä, mutta kaaos ahdistaa sitäkinenenmän. On ihan OK, että teen suurinmanosan kotitöistä, koska olen myös kotona suurinmanosan päivästä. MUTTA viikonloppuisin kun mies on kotona viettämässä vapaapäivää, ei hän sillonkaan tee mitään, ellen ole 10 kertaa pyytänyt: "Laittaisitko tiskit koneeseen?" Enkö minäkin ansaitsisi viikonloppuna vähän lepoa siinä missä mieskin? Miksi minun täytää raataa viikon jokaisenapäivänä?
Ja jos en ole kokoaika siivoamassa on meillä tämän näköistä.
Tälläinen kaaos siis ehtii syntyä pelkästään jo aamulla. En voi kuvitella miltä täällä näyttäisi jos kokopäivänä ei tekisi mitään?
Niin ja sillon kun noita pikkutyttöjä on kaksi, on täällä kaksinverron sotkuisempaa. Ja edelleen yksi siivoaja, joka komentaa muita auttamaan, huonolla menestyksellä.
Voinsin verrata tätä siivoushulluutta työntekoon. Koti on mun työpaikka, siivous yksiosa työtäni. Jos ei ole kokoaika siistiä, tunnen, että olen epäonnistunut työssäni. Ehkä sitten kun palaan "oikeisiin" töihin, tämä vähän helpottaa?
Tässä postakusessa ei taida olla päätä eikä häntää. Tämä on vain tälläistä minun itsetutkiskelua.
Olen viimeaikoina muutenkin kirjoittanut ihan liikaa kaikista asioista jotka ovat huonosti. Miksi en enenmän kirjoita niistä asioista jotka on hyvin? Loppupeleissähän niitä on paljon enenmän, kun huonoja asioita!
Aurinko paitaa, kevät kekee tuloaan ja oikeasti, elämä on aika ihanaa.
Hyvää naistenpäivää! <3
Tuttuja tunteita! Ite hoidan kotitöistä yms noin 95% ja mies silloin jos pyydän/käsken. Raivostuttavaa! Ehkä siivottomuus on vain miehille ominaista? :D
VastaaPoistaTai sitten ne ajattelee, että siivois on naisten hommaa? Mahtavaa tasa-arvoa! :D
PoistaHih, minustakin, entisestä sottapytystä, on tullut järjestyksen ihminen! Äitini varmaan pyörii haudassaan, jos "lukee tätä" =D
VastaaPoistaEn koe itseäni huonoksi äidiksi sotkussa, mutta ahdistun kyllä siellä. Mikään ei ole ihanampaa (no on aika monikin oikeesti, mut kuitenkin) kuin juuri siivottu,. kiiltelevä koti. Ikkunat meillä kyllä on aina likaiset, mutta en näe niitä, sillä en ole valmis tekemään niiden puhdistamiseksi paljoakaan. Kerran keväässä jaksan pestä olkkarin ikkunat ja lasiparvekkeen, mutta sittenkin ärsyttää, kun lasipartsin ikkunat on ulkopuolelta mäiskeessä eikä niitä saa itse edes pestä!
Mutta mulla on onnellinen tilanne, kun mies tekee paljon mun kanssa. Lauantaina jaetaan niin, että toinen siivoo ja toinen vie muksut jaloista jonnekin ulos. Usein mieheni haluaa jäädä siivomaan ja me menemme puistoon tai kaupungille shoppailemaan tms. Kun tulemme, on paikat tip top.
Mutat mieheni ei ole lähtökohtaisesti ollut aina siisti, vaan aivan karmea sotta-iisakki ja paljon on saatu neuvotella ja istua perhepalaveria, että kaikki menee kuin elokuvissa!
Meillä myös lapset tekee siivouksista osansa ja teinit siivoamavt omat huoneet ja kerran viikossa toinen siivoaa vessan ja toinen kylppärin (siis pesee pöntön, peilit ja lavuaarin, minä viimeistelen).
Minusta parisuhde on tiimi, jossa pitää vastuiden jakautua kohtuullisesti, muuten siinä pesii epäsopu ja tyytymättömyys, joka on hyvin tuhoisaa. Aikuisten ihmisten tulee molempien tehdä osansa yhteisen viihtyvyyden eteen. Toki saa olla mielihommia, minä esim. pesen meillä melkein kaiken pyykin ja lajittelen puhtaat kaappeihin, rakastanhan vaatteita ja mies imuroi ja pesee lattiat melkein aina, kun tykkää niistä. Tiskaamista vihaavat kaikki, onneksi on astianpesukone keksitty!
Minusta tuo ajattelu, että siivottomuus on miehilleominaista antaa vain miehille mahdollisuuden jatkaa huonoa käytöstään.
Tulipas tästä pitkä sepostus!=)
Mukavaa naistenpäivää!
Minäkin olin ihan jäykyttävä sottapytty ennen lasta! :D Hyi ikkunanpesu! Minä nolona tunnustan etten ole eläissäni ikkuinaita pessyt :D Pyykkien laitto kuuluu minunkin lempikotitöihin, toisinaan jopa innostun silittämään.
PoistaKyllä täälläkin yritetään lapsille opettaa siivousta, mutta tuo uhmakas 2 vuotias on niin arvaamaton. Tosinaan auttaa hirmuisesti ja joskus tulee raivarit kun pyydän siivoamaan jotain.
4 vuotias tyttö usein auttaa, mutta joskus ottaa isästään "vähän huonoa" mallia :s
Me ollaan tosiaan asuttu Timon kanssa samankaton alla, vasta pari kuukautta. Vielä on opettelemista/totuttelua toisten tapoihin. Mutta ihan rehellisesti, en kyllä jaksa loppuelämääni mikään palvelija olla (ellei siitä makseta hyvin :D)
Tunnistan itseni myös tuossa, että minusta tuli siivousihminen kun sain lapsen. Mutta oikeastaan myös tykkäänkin siivota, kaikkein ihaninta on jos mies lähtee esim. mummolaan Pinjan kanssa ja saan itse siivota, pestä ikkunoita ja järjestellä laatikoita, kaikessa rauhassa. Sitä tosin tapahtuu aika harvoin.
VastaaPoistaMies ei meilläkään erityisemmin siivoa, sillä on kai surkastunut jokin sotkun näkemis aivosolu. :D Minä kun rupean siivoamaan, mies ihmettelee, että eihän täällä edes tarvitsisi siivota, tosin kun katsoo miehen vanhemien kotia ja keittiötä jonka saa siivota itse ennen kun rupeaa laittamaan ruokaa, niin ehkä jotenkin ymmärtää. :)
Mies vie roskat, kaikki roskat, se ei ole minun puuhani, samoin mattojen tamppaaminen on miehen homma, mies myös tekee usein ruuan, joten en ole jurputtanut tuosta imuroinnista ja muusta perus siivouksesta kovinkaan, kaikenlisäksi minä tykkään siivota, imurointi on ihan ehdoton suosikkini siivoamisessa. :)
Epäilen vahvasti että tältä minunkin mieheltä puuttuu joku aivosolu, joka estää sotkujen näkemisen :D
PoistaVoi kumpa Timollakin olisi edes jotain kotitöitä joita tykkäisi tehdä! Vaikka se roskien vienti, mutta ei. Mitään ei kyllä tapahtu, ellen erikseen pyydä!