Olen elossa. Melkein

Onpahan taas ollut päivä.

Aamusta mentiin cittariin, käytiin syömässä hesessä ja käveltiin vesisateessa.

Kotona Mimi ei suostunut käymään päikkäreille. Tunnin taistelun jälkeen minä luovutin.

Olen muutenkin ollut tämän viikon niiin huonolla tuulella. Tämä pieni episodi oli vähän liikaa. Tarvitsen päivässä sen pienen oman hetken ja nyt en saanut sitä. Pää oli räjähdys pisteessä. Niin oli kotikin.

Testailin kaupasta juuri ostamaani ripsiväriä ja huomasin, että se oli iiiiihan rutikuiva. Huoh.

Suutuspäissäni tilaan Mimille talvihaalarin väärässä koossa!? Yritän muuttaa tilausta, mutta yhtä äkkiä kaikki haluamani haalarit on loppu, vaikka hetkisitten niitä oli joka koossa?! Perun tilauksen ja tilaan puvun toisesta verkkokaupasta. Mutta jotain hyvää, postikulut olivat ilmaiset!

H&M myös muisti minua 5€ lahjakortilla nettiverrokauppaan. Sieltä on vaan tullut tilauiltua niin hirmuisesti, että säästän lahjakortin myöhemmäs.

Iloinen yllätys oli myös, kun huutonetistä ostamani kengät, tuli tänään suoraan kotiin! 

Iltaakohden hermot oli edelleen kireällä. Pikkukakkosten aikaan kävin tekemässä pienen välikuoleman. Menin sänkyyn hetkeksi makoilemaan. Sen pienen hetken aikana, Mimi oli sammunut sohvalle. Oli kyllä ihan odotettavissa, että jossain vaiheessa päivää se simahtaa. Kello oli kuitenkin sen verran paljon, ettei voinut tytön antaa nukkua kovin pitkään.

Pikku torkut oli ilmeisesti ihan riittävät Mimille. Herätyksen jälkeen vähän ruokaa nassuun ja ulkoilemaan. Ulkona oli vindoin kaunis sää. Aurinko paistoi. Puistoilu teki hyvää molemmille. Tarvitsin raikasta ilmaa ja tyttö sai purkaa energiaansa.

Kotonakin oli taas vähän helpompaa. Mitänyt järkyttävä kaaos ympäri asuntoa, pikkusen latistaa mieltä.

Mimi kävi sentään tyytyväisenä nukkumaan. Jospa nyt saan viettää sen pienen oman hetken.