lauantai 2. heinäkuuta 2011

13 perjantai, maailman paras päivä!

Marraskuussa, 13 perjantaina 2009. 
Se oli elämäni paras päivä. Sillon syntyi pieni tummatukkainen tyttö, 3590g ja 50cm.
Tyttö sai myöhemmin nimekseen Mimi M. M. W.

Marraskuun 12 päivä, heti aamulla herättyäni tiesin, että synntys on käynnistynyt. Lapsivedet ei ollut mennyt, eikä supistuksiakaan ollut. Jostakin sen vain tiesi?! Ilmoitin heti ystävälli joka oli tulossa mukaan synnyttymään, että tänään SE tapahtuu!

Iltaa kohden supistukset alkoi ja voimistuivat pikkuhiljaa. Menin ystäväni luokse, ettei tarvinnut olla yksin.
Muuteman kerran olin soitellut kättärille jo. Antanut vähän tilanne tietoja ja kysynyt niitä näitä. Lähinnä mietitytti se että koska pitää oikesti lähteä tulemaan? Supistukset oli kipeitä, mutta siedettäviä.
Lähdettiin klo n.9.30 ajamaan kättärille. Ajoitus ei paljoa parempi olisi voinut olla. 
Kun päästiin osastolle, tutkimusten jälkeen supistukset alkoi olemaan jo niin kipeitä ettei tiennyt miten päin sitä olisi ollut. Kattelin BB:tä, välillä pöyrin ympäri huonetta, valitin ja kitisin kamelaa kipua.

Olin avautunut 4cm, päästiin synnytys saliin. Ensireaktia huoneesta oli, että apua, en mä halua tänne synnyttää! Perus synnytys-salihan se oli, mutta sinähetkenä se näytti mun silmissä joltain vankilan selliltä :D 

Synnytys salissa kätilö kysyi haluanto ottaa peräruiskeen. No haluun! Vaikka synnytykset ei koskaan mitään steriilejä tapahtumia ole, kaikenmaailman eritteet on ihan luonnollista siinä tilanteessa, halusin tyhjentää kyllä suoleni, ettei tartvitse ponnistaessa ainakaan sitä murehtia, mitä kaikkea muutakin sieltä tulee, kun vain vauva :D

Sitten vessaan ja suihkuun. Kuuma suihku kuulema lievittää synnytyskipuja. Ja paskat se mitään lievittänyt. Tuli vain huononpi olo

Sitten taas sänkyyn loikoilemaan. Tässä vaiheessa kivut oli jo niin kovia, että meinas taju lähteä päästä. Sitten saapui ihanan, kamala tohtori, SUUUREN piikin kanssa. Oli epiduraalin aika. "sitten kylkimakuu asentoon, täysin liikkumatta" helpommin sanottu kun tehty! Jos selkeen ollaan työntämässä suurta neulaa, miten siinä voi olla paikallaan?! Lääkerillä meinaisi mennä hermot muhun, ja mulla meinasi mennä taju kun sattui vaain perkeleesti jo valmiiksikin :D Toistin itselleni ääneen: EN LIIKU, EN LIIKU! ja yritin pitää selkäni paikallaan. Sinne se neula meni sitten. Ja minä pääsin leijailemaan pilvilinnoihin, kipu katosi! Sitä iloa kesti noin tunnin.

Sitten hälytetään taas kätilö paikalle, kun kivut on  niin sietämättömiä. kohtu oli auki jo 9cm.
Sain luvan alkaa kokoilemaan ponnistamista. Alkuun se ei ollut mitenkään kovin tehokasta, mutta sitten se pikkuhiljaa alkoi sujumaan. 
Minä käytin tehokkaasti ääntäni huutamalla ja kiroilemalla. Kätilö neuvoi, että oikeanlaisesta hengityksestä ja puuskuttamisesta on enenmän hyötyä. Jaaha :D
Ilokaasu oli myös ihan jees. Jossain vaiheessa sitä tule hengiteltyä vähän likaa, kun koko huone alkoi pyörimään ympärilläni. Kun olisi ollut kamalassa kaatokännissä. Saatoin myös laulaa pätkän maamme laulua. Se ei ehkä sopinut siihen tilanteeseen kovin hyvin. Heitin ilokaasu maskin menemään.

Sitten taas ponnistamaan kaikin voimin. Ajattelin vain, että mitä tehokkaammin ponnistan sitä nopeammin tää on ohi. Sitten kuulen, että pää näkyy jo! Paljon tummaa tukkaa, haluatko kokeilla? No ei kiitos, kokeillaan sitten kun se lapsi on kokonaan ulkona. Ja sitten tuli pää ulos ja alkoi mahtavaa rääkyminen. Kyyneleet silmissä ponnistan loppuvartalonkin ulos. Ponnistus vaihe keski n. 30min Maailman kaunein vauva oli syntynyt, klo 3.15.


 Synnytys sujui oikeastaan aika nopeasti, kätilöt oli aluksi arvioinut lapsen syntyvän joskus aamulla klo 7 aikoihin.
Vähän olin myös revennyt. Olin ajatellut, että repeäminen sattuisi ihan sairaasti, mutta en ollut edes huomannut missä vaiheessa se tapahtui? Sain pari tikkiä. Niitä laittaessa mua kutitti ihan kamalasti, kiemurtelin ja nauruin vaan kamalasti. Lääkeri oli vähän ihmeissään :D

Yhteenveto:
Synnytys on kamalaa
Se sattuu ihan helvetisti
Sinä hetkenä, kun pungertaa lasta maailman, miettii vain mihin helvettiin sitä onkaan ryhtynyt?
ja kun lapsi on syntynyt muistelee vaan, ettei se niin kamalaa ollutkaan, voishan sitä joskus uudestaankin?
<3

4 kommenttia:

  1. Kuulostaa hieman omalta synnytykseltäni muutamaa tikkiä myöden. Ja ne pirun vesileikit. Ja summattuna tuo yhteenvetosi nasevan osuva, juuri näin! Jännästi kipu unohtui kun kaikki oli ohi :)

    VastaaPoista
  2. Meinas tulla ihan tippa linssiin kun tota luki. Kiitos, oonkin oottanu tota jonkun aikaa jo. :)

    VastaaPoista
  3. Itelläni oli aika helppo synnytys, avautumisvaihe sattui ihan saakelisti kunnes sain epiduraalin. Kyllä on niin erilaisia synnytyksiä meillä naisilla. Onneksi se lopputulos usein palkitsee ihan 10/0 :)

    VastaaPoista
  4. Inka: Toi, että unohtaa niin nopeasti miten kivuliasta puuhaa se synnyttäminen on, on jotain luontoäidin metkuja. Eihän kukaan tekis lisää lapsia, jos muistelisi vaan miten hemmetisti sattui synnyttäminen! :D

    Tepsu: Ole hyvä vaan. Pahoittelut, että olin vähän hidas tekemään tätä postausta :D

    Janica: Oli mullakkin ns. helppo synnytys, mutta silti se oli aika kamalaa :D Mutta ehdottamosta, sen kaiken arvoista!<3 Kyllä nuin ihanan lapsen takia voi vähän vuodattaa verta, hikeä ja kyyneliä :D

    VastaaPoista