Ihmeidenaika ei ole ohi! Minun rakas, romu koneeni alkoi vähän temppuilemaan. Ja sitten eräänä päivänä se ei enään edes suostunut käynnistymään. Voi sitä riemua. Mietin taas hiljaa päässäni kuinka tyhmä ihminen oikeasti voikaan olla, kun tekee saman virheen kaksi kertaa?! Ei varmuuskopioita kuvista! Ne jotka ovat seuranneet blogiani pidempään, ehkä muistavat, että menetin kaikki Mimin vauva-ajan valokuvat, kun koneeni kovalevy päätti hajota yllättäen.
No ei auta itku. Vitutuskaan ei auta, mutta silti vituttaa ja lujaa.
No olen täällä kaikessa hiljaisuudessa paiskinut kouluhommia ja ihmetellut tätä meidän uutta arkea. Kamalan aikataulutettua elämää, jossa piereskelyllekkin pitäisi varata aika kalenterista. Onneksi on viikonloput. Sillon ehtii hengähtää, unohtaa rästissä olevat koulutehtävät, joita saa tehdä taas yömyöhään maanantaina, kiukutella rakkaallensa, kun mikään ei ole hyvin, vaikka kaikki on oikesti niin hyvin (<3)
Syysloma oli viimeviikolla. Siihen olin taas kasannut hirveästi kaikkia suunnitelmia, joista mikään ei tainnut totetua. Piti vara kirppispöytä, tehdä näyttösuunnitelma valmiiksi, siivota kaikki kaapit ja kellari, ulkoilla paljon, ommella ja nähdä kavereita. Jotenkin se viikko meni vain yhdessä hujauksessa, se kotiäidin arki vie mukanaan ja päivät kuluu niin nopeasti!
Maamantaina paluu arkeen oikein mallikkaasti. Herätyskello soimassa klo. 6 Minä herään klo.7.40! Töissä olisi pitänyt olla jo 10min sitten ja mä vasta herään, nouuuuu! Olen ilmeisesti unissani sammuttanut herätyskelloni ja jatkanut unia. En ole edes herännyt T:n herätyskelloon, vaikka normaalisti herään pieneenkin kolahdukseen.
Myöhässä töihin, heti loman jälkeen. Ja kaiken huipuksi tulee vielä soitto Mimin pk:ta, että tyttö raukka itkee, tärisee ja valittaa korvakipua! No ei auta, muu kun lähteä nopeasti hakemaan tyttöä ja terveysasemalle. Korvatulehdushan se oli. Tosin vähän outo, kun ei mitään muita sivuoireita ole, kuten kuumetta.
Viimeyönä klo. 2 sain tehtyä näyttösuunnitelmani valmiiksi. 17 sivua teksiä siitä, miten aijon näyttää osaamisena kasvun tukemisen ja ohjauksen näyttötilaisuudessa. Paljon esimerkkejä ja selitystä miksi, miksi ja miksi. Ei oo muuten ihan tältä planeetalta ne tyypit, jotka on keksinyt ton näyttösuunnitelman tekemisen!
Ainiin, se rakas romu koneeni käynnistyi tänään! Ajattelin huvikseni kokeilla, kyllähän sitä suurempiakin ihmeitä tapahtuu? Ja se toimi! Hirveätä surijaa ja pörinää pitää, mutta toimii.
Ensimmäiseksi kopiot kuvista muistitikkuun ja sitten blogin päivitystä :D
Arvaako kukaan mihin tähän postauksen kuvat liittyy? :))
No meillä oli viimeviikolla pk:sa eka valokuvaus! Sitä treenattiin kotona ja niikun kuvista näkyy hyvin vaihtelevalla menestyksella. Odotan niin innolla minkälaisia kuvia sieltä on tulossa. Kun tua mamman marakatti ei ole aina sieltä kuvauksellisimmasta päästä :D
