Ajatella

Okei, vaikka juuri olin ilmoittanut, että odotan innolla kevättä ja koko talven voisi munpuolesta jo ohittaa. 

Niin kyllähän mä vähän iloitsen siitä, että se kunnon talvi tuli tänne vihdoinkin ;)

Eilen ulkointiin pitkään metsässä.

Vaikka päiväpäivältä tuntuu enenmän siltä, että näiltä nurkilta on aika muuttaa pois, on täällä jotain hyvääkin. Nimittäin juurikin nämä metsät! Vaikka asutaan ihan kaupungissa, niin tässä vieressä on aivan ihanat metsät.

Samoissa metsissä minä olen pienenä seikkaillut ja tehnyt tutkimusretkiä. Haluaisin ehdottomasti, että Mimikin saisi (kun se aika tulee) seikkailla metsissä ominpäin, kareveiden kanssa. 

Juuri nämä seikkailut on lapsuuteni ihaninpia muistoja.

No nyt pikku neiti, saa tyytyä äidin kanssa tehtyihin metsäretkiin.

On muuten ihanaa, kun Mimi malttaa istua pulkassa. Rattaissa kun tyttö ei millään enään viihtyisi. Pulkkaa vetäessä, metsäs hiljaisuudessa on ihanasti aikaa ajatella.

Tämä on viimeinen talvi kotiäitinä ja se on kovin haikeaa.

Ensitalvi tulee varmasti olemaan niin erinlainen. Kiireinen. 

Vaikka odotankin jo uusia tuulia tähän elämään, niin kyllä se myös hirvittää.

Aamuherätys klo. 6

Pikapikaa vaatteet niskaan ja aamupala naamaan. Lapsi hoitoon ja itse kouluun/töihin.

Kiireisen työ/opiskelupäivän jälkeen hakemaan lasta hoidosta. Kellokin on jo viisi ja ulkona pilkkopimeää.

Kotona pitäisi jaksaa tehdä ruoka ja kotityöt. Entäs ne läksyt?

Sitten ehkä leikitään, luetaan ja ollaan vaan perheenkesken tunti,pari.

Sitten onkin jo nukkumaan menoaika.

Ja seuraavana aamuna taas sama rumba.

Tätäkö se tulee olemaan?