tiistai 25. tammikuuta 2011

Back to school?

Olen tässä viimeaikoina miettinyt todenteolla mitä haluan tulevaisuudelta. Lähinnä millaista työtä haluisin tehdä? Ensinnä haluan, että työaika on säännöllinen ja viikonloput vapaat. Haluan, että työt alkavat heti aamusta, ei mitään iltatöitä, yötöistä puhumattakaan! Olen nykyiseltä ammatiltani pukuompelija (siis vaatesuunnitelija.) Rakastin vaatteita ja muotia koko sydämmestäni, nyt se kaikki tuntuu jotenkin niin turhalta? Pidän kyllä vaatteita edelleen, tykkään ommella sillontällön ja minulle on tärkeää pukeutua aina hyvin. En kuitenkaan usko, että se ala oli minulle se kaikkein antoisin.
Olen luonteeltani sydämmellinen ja auttavainen. Nyt onkin ollut sellainen tunne, että haluaisin oikeasti tehdä työtä, josta olisi apua ihmisille. Lapset ovat ollut aina lähellä sydäntä. Olisikin ihanaa tehtä töitä  heidän parissa. Päiväkoti työ olisi ihan kiva, enenmän minua kiinnostaisi  auttaa kuitenkin lapsia joilla on mielenterveysongelmia.
Olen siis ajatellut hakevani lähihoitaja kouluun. Opiskelijaelämä äitinä ei kyllä houkuttele. Rahaa ei paljoa mihinkään ylinmääräiseen olisi ja missä välissä ehtisin lukea, kun kotona on lapsi hoidettavana?
No asioilla on onneksi tapana järjestyä, sen verran optimisti olen :D Jos jotain haluaa, sen eteen on nähtävä vaivaa.
Tämä myös tarkoittaa sitä, että Mimi menisi päiväkotiin. Ajatus vähän pelottaa. Olen niin tavattoman kiinni tuossa lapsessa, että tuntuu pahalta laittaa sitä edes yöksi hoitoon mummolaan. Olen ollut 3 yötä erossa Mimistä. Kyllä siihen varmasti tottuisi ja sitten osaisi arvostaa enenmän sitä aikaa kun ollaan yhdessä. Tai sitten ei.  Mutta tällähetkellä se tuntuu niin pelottavalta ajatukselta. Olenkohan sittenkään valmis lähtemään opiskelemaan ja laittamaan tyttö hoitoon? Vai pitäisikö odottaa ensivuoteen? Ja ennenkaikkea onko Mimi valmis? Ja mistä senkin voi sitten tietää?!
Sillon kun on väsynyt ja huonollatuulella, ajattelee että olisipa ihanaa, jos olisi puoletpäivästä erossa ja saisi tehdä muutakin kun olla vain lapsen kanssa. Mutta silloin, kun kaikki menee hyvin ja elämä hymyilee, ajattelee ettei haluaisi olla hetkeäkään erossa. Nyt on mittäin taas se vaihe. Mutta onkohan taas kuukauden päästä se huononpi vaihe?
Voisinhan varmuuden vuoksi pistää päiväkoti paperit vetämään, hakea opiskelemaan, antaa ajan kulua ja päättä sitten lopullisesti kun se on ajankohtaista? Päikkäri paikkaa ei ole kuulema pakko ottaa vastaan, jos mieli muuttuukin. Samoinhan on myös tuossa opiskelu paikassakin.
Tressaakohan muut näitä asioita yhtä paljon?

6 kommenttia:

  1. Samojen asioiden kanssa itse pohdiskkelen myös, koulua oli tarkoitus jatkaa syksyllä, mutta taidan kuitenkin sit vielä lykätä..

    Mä opiskelen siis lähihoitajaksi, tarkoitus olisi jatkaa siitä amk hon sosionomiksi ja työskennellä tulevaisuudess esim lastensuolejulaitoksessa, päihdekuntoutuskeskuksessa tms. Vuorotyötä ja rankkaa sellaistahan se on, mutta mulla on ollut sama suunta jo 12-13v asti ja sinne tähdätään edelleen. Jossain vaiheessa piti vähän elää ja nähdä ja kokea elämää, joten opsikelut venyi mutta eikö musta vielä joskus jotain tule :)

    Samasta aiheesta itselläki postaus kehitteillä, hoitomuodoista ja muusta. Äh, niin isoja ja vaikeitä päätöksiä.

    VastaaPoista
  2. Tunnustus multa sulle! ;) http://latenightsandearlymornings.blogspot.com/2011/02/look-at-me-im-gorgeous.html

    VastaaPoista
  3. amalia: Tosiaan tämä tauko on venynyt aika pitkäksi, johtuen ihan vaan siitä että korjaaja on ollut "vähän" laiska tuon koneen suhteen :D
    Lupaan mennä ensviikolla vähän komentelemaan, että pistää nyt vauhtia! :D

    Aino: Vau! ihanaa, että joku muistaa, vaikka oonkin ollut nyt hiljais elolla :)<3

    VastaaPoista
  4. HEippa! ootko ajatellu palaavas tänne blogin pariin ?:) Ikävä on ja suuri!

    VastaaPoista
  5. Voi kyllä olen ja arvaas mitä? Huomenna se tapahtuu! :))

    VastaaPoista